"Friends with benefits?"

Elämäni ei ole erityisen dramaattista, ei sisällä synkkiä salaisuuksia tai ole muuten erityisen mielenkiintoista.
Olen syntynyt melko perinteiseen kiinalaiseen perheeseen esikoisena. Vanhempieni pettymykseksi esikoinen oli tyttö, mutta onnekseni he eivät antaneet minua adoptoitavaksi vaan rakastivat minua kaikesta huolimatta. Myöhemmin sai pikkuveljen. Elin pikkuveljeni varjossa; ainoana poikana hän sai kaiken ensimmäisenä, minä sain ne, joita hän ei huolinut tai ei enää tarvinnut - oli kyse sitten leluista, polkupyöristä, vaatteista tai sukulaisten huomiosta. Kasvettuamme kouluikään, veljeni lähetettiin kalliiseen yksityiskouluun, jossa opetus oli huippuluokkaa. "Hänestä tulee vielä jotain suurta" vanhempani puhuivat. Minä kävin kaupunkimme peruskoulua, jossa opetuksen taso oli melko alhainen. Jouduin tekemään paljon töitä, jotta sain kiitettäviä arvosanoja - siitä huonompi arvosana ei tullut kuuloonkaan. Tulevaisuuteni oli minulle melko selvä; päätyisin järjestettyyn avioliittoon isän yhtiökumppanin pojan kanssa, perustaisin perheen ja jäisin kotirouvaksi - aivan kuten äitini.

Minä olen aina ns. ajatellut omilla aivoillani, enkä halunnut sopeutua normeihin. Valmiiksi kaavailtu elämä ei ollut minua varten. Kun eräänä päivänä koulun jälkeen suuntasin isän toimistolle, jossa minun oli tapana iltaisin käydä siivoamassa, näin isän salkun kirjoituspöydällä. Vaistomaisesti kurkkasin salkkuun ja huomasin isän paksun lompakon sen pohjalla. Tungin lompakon taskuuni ja juoksin ulos toimistosta. Pääni oli tyhjä ajatuksista, annoin jalkojeni viedä minua. Päädyin satamaterminaaliin. Astelin lipunmyyntitiskille, jossa hymyilevä nainen kysyi "miten voin auttaa". Löin pinon seteleitä naisen eteen ja pyysin matkalippua niin kauas kuin rahapinolla saa. Nainen näytti hetken hyvin hämmentyneeltä ja mittasi minua katseellaan. Hengitin yhä raskaasti juoksun jäljiltä eikä minulla ollut lainkaan matkatavaroita. Nainen näytti näkevän suoraan lävitseni. Hän kohotti toista kulmaansa katsoen vuoroin minua, vuoroin rahapinoa. Ei varmasti jäänyt epäselväksi, ettei rahat olleet minun. Hetken olin varma, että nainen hälyttää paikalle vartijat, mutta onnekseni hän otti rahat vastaan. Hymyillen hän ojensi minulle matkalippuni ja kuiskasi vielä "toivottavasti löydät onnen elämässä. Kaikkea hyvää".

Niinpä minä astuin suureen risteilijäalukseen, ja aloitin matkani kohti valoisaa tulevaisuutta. Matkustimme toiselle puolen maapalloa ja vajaa viikon laivamatkan jälkeen laiva saapui Roaring Heightsin aurinkorannoille. Astellessani yksin kaupungin katuja mietin, teinkö nyt elämäni suurimman virheen. Minulla ei ollut matkassa mitään - ei puhelinta, ei mitään millä saisin yhteyden vanhempiini. Isäni kukkaro oli lähes tyhjä, sillä eläminen risteilijällä ei ollut halpaa. Ateriat ja uudet vaatteet olivat syöneet suurimman osan rahoistani, joten ensitöikseni minun olisi löydettävä töitä. Tein paljon hanttihommia, asuin halvoissa motelleissa, tunsin olevani enemmän hukassa kuin koskaan ennen. Sitten tapasin Jin Hain. Nuoren miehen, joka tarjosi minulle töitä. Työhön sisältyi työsuhdeasunto, lomapäivät, huippuluokkainen palkkaus sekä mahtava kämppäkaveri - hän.



Jin Hai oli 20-vuotias valokuvaaja ja malli. Hän oli todella huumorintajuinen, miellyttävä-ääninen supliikkimies. Itse olin tuolloin juuri täyttänyt 18. Jin Hai kertoi työnkuvasta tarkemmin illallisella. Työstä maksettiin hyvin - todella hyvin. Jopa niin hyvin, ettei minun tarvitsisi enää ikinä murehtia raha-asioita. Ja kukapa ei haluaisi asua komean, mukavan miehen kanssa?  Sen enempää miettimättä tartuin työtajoukseen.

Olen Xi Huá, 28 vuotta. Olen aikuisviihdemalli sekä aloitteleva näyttelijä. Aikuisviihteellä en takoita kovan luokan pornoa, vaan hyvällä maulla toteutettua erotiikkaa. Työskentelen taiteilijanimellä Meilí Ban, joka tarkoittaa sievää terälehteä. Asun yhä Jin Hain kanssa, sillä vuosien varrella meistä on tullut niin hyviä ystäviä, etten halua asua erossa hänestä. Me myös usein työskentelemme yhdessä - hän toimii valokuvaajanani. Meillä ei ole romanttista suhdetta, olemme vain hyviä ystäviä. Vaikkakaan en kiellä, ettenkö tuntisi enemmänkin häntä kohtaan - en vain salli itselleni moisia ajatuksia. Jin Hai on todella suosittu mallityttöjen keskuudessa, enkä usko hänen haluavan ikinä asettua aloilleen.



Jin Hai toimi usein kuvaajanani, mutta ei koskaan vastamallinani. Nyt saimme ilmoituksen, että tekisimme kuvaukset yhdessä, meillä kotona. Pomomme ilmoitti, että kuvasarja kertoo nuoresta firman johtajasta, joka salaa himoitsee sihteeriään ja näkee hänestä päiväunia. Minä esittäisin tätä sihteeriä ja Jin Hai nuorta johtajaa. Kun odottelimme kuvaajaa, sekä maskeeraajia, oli tunnelma kotona vaisu. Tulevat kuvaukset jännittivät meitä. En ollut koskaan kuvitellut joutuvani kuvauksiin yhdessä Jin Hain kanssa, ellei hän sitten toiminut kameran toisella puolen. "Hyvin se menee", sanoi Jin Hai hymyillen ja silitti hellästi päätäni ennen kuin poistui avamaan ovea kuvausporukalle, joka juuri parkkeerasi autonsa pihaamme.



Tunnelma oli intensiivinen läpi kuvausten, jotka alkoivat yksityiskuvilla minusta. Jin Hai tuijotti minua lasittunein silmin ja välillä mietin, räpäyttikö hän silmiään lainkaan. Jokaisen kuvan jälkeen vaatteeni vähenivät. Jokaisen riisutun vaatteen myötä punoitus Jin Hain poskilla syveni.



Kun minun kuvani oli valmiit, kehotti kuvaaja Jin Haita asettumaan taakseni. Kuvaaja antoi ohjeet, että Jin Hain oli oltava määrätietoinen johtaja, joka ottaa mitä haluaa ja aloitti kuvien ottamisen. Jokainen kuva oli kiihkeämpi kuin edellinen, eikä minun lopulta enää tarvinnut esittää nauttivani.
Jin Hain kylmien sormien kosketus paljaalla ihollani sai minut huokaisemaan ääneen. Hän painautui selkääni vasten ja tiukensi otettaan minusta. Hän suuteli hellästi kaulaani, vaikka olisi riittänyt että hän vain esittää. Huuliltani karkasi äänekäs voihkaisu, jolloin kuvaaja kehui eläytymistaitojamme.
Jin Hai hengitti raskaasti, kun hän suukotti korvannipukoitani. Olin lähes unohtanut, että olemme kuvauksissa, kun kuvaaja huudahti, että vaihdetaan asentoa.



Viimeinen kuvasarja oli rakastelukohtaus. Vaihtelimme lukuisia eri asentoja, sillä kuvaaja ei tuntunut olevan tyytyväinen mihinkään. Vatsassani lenteli perhosia joka kerta, kun tunsin hänet kovana itseäni vasten. Hän oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Jin Hai katsoi minua sumein silmin ja hengitti raskaasti. Jokainen kuuma henkäys ihollani sai aikaan väristyksiä kehoni läpi. Olin haljeta halusta. Tuntui väärältä reagoida Jin Hain läheisyyteen näin. Unohdin kuvaajan olemassaolon täysin ja keskityin ystäväni läheisyyteen koko olemuksellani. Hänen liikahdellessa päälläni halusin häntä niin paljon, että päähäni alkoi koskea.



"Kiitos, viimeiset kuvat olivat upeita", sanoi kuvaaja yllättäen. Kun muistin kuvaajan läsnäolon, omituinen häpeän tunne täytti minut. Kuvaajalta ei varmasti jäänyt huomaamatta himo meidän välillämme... Jin Hai nousi hitaasti päältäni, kähein äänin kiitti valokuvaajaa ja ohjasi hänet ulko-ovelle. Nousin hitaasti istumaan sängyn laidalle. Päässäni humisi ja ihoni kihelmöi. Kuulin miesten vaihtavan muutaman sanan keskenään ennen kuin kuvaaja sulki oven ja poistui. Jin Hai palasi makuuhuoneeseen. Sanomatta mitään hän tuli luokseni, painoi minut hellästi sänkyä vasten ja otti minut rajusti.



Kun hän värähdellen vetäytyi kauemmaksi minusta, iski minuun valtava syyllisyydentunto. Olin amattilainen, olin jo vuosia sitten oppinut suhtautumaan kuvauksiin vain työnä, enkä jonain seksuaalisena kanssakäymisenä. Jestas, en ollut ikinä oikeasti edes kiihottunut kuvauksissa! Miksi olin toiminut näin Jin Hain kanssa? Olin tehnyt paljon intensiivisempiäkin kuvauksia muiden mallien kanssa, kokematta mitään tuntemuksia... Saiko Jin Hai sen aikaan? Tekikö hän sen tahallaan? Hän oli tuijottanut minua kuvausten aikana ahnain silmin, tavalla jolla kukaan ei ole koskaan minua tuijottanut. Se sai pasmani sekaisin... Tekikö hän sitä muillekin malleille joiden kanssa oli kuvauksissa?



"Onko kaikki hyvin", Jin Hai kysyi, kun huomasi etten liikkunut paikaltani tai noussut ylös. Nousin lattialta ja istahdin sängynlaidalle. "En ole koskaan ennen toimnut näin. Minulle tuli todella halpa olo", sanoin suoraan. Jin Hai raapi päätään ja istahti viereeni. "Ehkä oli vain ajan kysymys milloin näin käy, vai mitä? Ennen pitkään olisimme eksyneet samaan vuoteeseen. Olemme olleet ystäviä niin pitkään, älä kiellä ettetkö sinäkin ole joskus salaa miettinyt millaista se olisi", hän sanoi virnuillen. Katsoin häntä hämilläni. "En kiellä sitä, mutta meidän pitäsi olla ammattilaisia. Ei kuvaukset ole koskaan saanut minua käyttäytymään noin". Jin Hai kohautti harteitaan. "Ilmeisesti sinä olet..." totesin ennemminkin kuin kysyin. Hän nousi ja muiskautti suukon päälelleni. "Älä murehdi Xi. Tuollaista tapahtuu enemmän kuin uskotkaan". Jäin tuijottamaan Jin Hain perään monttu auki: hänkö harrasti vastamallinsa kanssa useinkin seksiä?



Minun oli vaikea saada nukutuksi. Päivän tapahtumat pyörivät päässäni. En saanut mielikuvaa minusta ja Jin Haista yhdessä pois mielestäni. Mielikuvissani en potenut huonoa omatuntoa, en miettinyt seurauksia - elin vain hetkessä... Oloni oli saastainen, kun kuvittelin Jin Hain niiden satojen mallien kanssa, joiden kanssa hän oli työskennellyt. Tiesin miten hän suhtautuu helppoihin naisiin. Hän ei juurikaan arvosta kevytkenkäisyyttä ja ne naiset, jotka avaavat hänelle heti ensinäkemällään jalat, menettävät arvostuksensa Jin Hain silmissä ja muuttuvat pelkiksi seksiobjekteiksi. Hänelle kauniit naiset ovat viihdykettä - hän rakastaa kun ympärillä pyörii hihitteleviä naisia, jotka kilpailevat hänen huomiostaan. Jos en tuntisi häntä, pitäisin häntä täydellisenä kusipäänä. Tosin, vaikka tunnen hänet ja rakastan häntä ystävänä, olen sanonut hänelle useasti, että hän käyttäytyy välillä kuin tunteeton mulkku...



Olohuoneesta kuului vaimea telkkarin pauhu - Jin Hai oli vielä hereillä. Puin yöpaitani ylleni ja suuntasin kulkuni olohuoneeseen. "Kukas se sieltä kömpii", hän sanoi ja veti minut kainaloonsa - niinkuin hänellä aina oli tapana kun katselimme elokuvaa. "Mitä luulet, muuttuuko välimme nyt kummallisiksi", kysyin häneltä. Jin Hai katsoi minua kummissaan. "Miksi muuttuisi", hän hämmästeli. "Eikö sinulla ole kummallinen olo", hämmästelin. Jin Hai kohautti harteitaan ja tokaisi että se oli vain seksiä. "Ei Jin Hai, se ei ollut vain seksiä", sanoin ja työnsin hänet kauemmaksi.. "Vain seksiä sinä harrastat niiden satunnaisten sutturoiden kanssa! Me olemme ystäviä", kivahdin hänelle. "Olen todella pahoillani, jos se oli vain seksiä sinulle. Minä en kuitenkaan ole yksi niistä aivottomista kanoista, joita kainalossasi usein näkee. Minä olen ystäväsi! En ala sietämään sinulta sellaista käytöstä, mitä pidät muille sänkykavereillesi. En halua menettää arvostusta silmissäsi ja muuttua joksikin, jota joskus satuit naimaan", sanoin hänelle terävästi ja poistuin huoneeseeni.



Jin Hai tuli perässäni. "Mistä sinä noin hermostuit", hän hämmästeli. Huokaisin turhautuneena ja istahdin alas. "Etkö tajua, että ystävien ei kuulu harrastaa seksiä? En tiedä yhtäkään sellaista tapausta, jossa ystäväsuhde olisi säilynyt ennallaan sänkyyn hyppäämisen jälkeen", sanoin. "Sitäkö sinä murehdit", Jin Hai naurahti hieman ja kietoi kätensä ympärilleni.  Vetäydyin irti hänen otteestaan. "Suurin ongelma on varmaan tuo, kun sinulle se tuntui olevan se ja sama, mitä tapahtui välillämme. Minä sanoin sinulle, että minulla on kummallinen olo, halpa olo. Ja se kun sinä sanot että se oli vain seksiä, saa oloni entistä halvemmaksi. Tiedän mitä vain seksiä tarkoittaa sinulle... Ja sinä sanoit että tuollaista tapahtuu useammin kuin luulenkaan, että mallit harrastavat seksiä kuvauksissa tai sen jälkeen - minulle ei tapahdu! Ja se että suhtaudut siihen niin kevyesti, sai minut tuntemaan itseni todella arvottomaksi. Olet paras ystäväni, Jinsé". Käytän Jin Haista lempinimieä Jinsé, joka tarkoittaa kultaa, silloin kun haluan keskustella vakavasti hänen kanssaan. Jin Hai tietää sen, joten hän tietää olla vitsailematta.


Jin Hai tarttui käteeni ja katsoi minua silmiin. " Xi, minä en koskaa ajattelisi sinun olevan halpa. Sinä et ole niin kuin ne kaikki muut, sinä olet ystäväni. Olen tuntenut sinut vuosikausia. Mutta sinä olet silti nainen - harvinaisen kaunis ja seksikäs nainen. Olen vuosien saatossa oppinut suhtautumaan sinuun persoonana tai "yhtenä jätkistä", koettaen unohtaa sen faktan, että olet ehkä seksikkäin nainen, jonka olen tavannut. Joskus se vain on hyvin vaikeaa unohtaa tuo tosiasia. Niinkuin tänään. Seurasin yksityiskuvauksiasi usean tunnin ajan, enkä voinut lakata ajattelemasta kuinka tajuttoman hyvältä näytät ja miten paljon sillä hetkellä halusin sinua. Sinun kuvaamisesikin on ollut vaikeaa, on jopa epäammattimaista haluta kuvattavaa mallia niin paljon, kun sinua aika ajoin haluan... Ja tuollaista, sekisä kuvauksissa siis, oikeasti tapahtuu todella paljon", hän jatkoi ja katsoi minua. "...mutta ei minulle. Kuvatessani olen huomannut, että seksi kuvausten aikana tai heti sen jälkeen ei ole ollenkaan tavatonta. Mutta itse en ole koskaan niin tehnyt", hän lisäsi nopeasti, kun huomasi ilmeestäni, etten arvosta hänen ympäriinsä naiskenteluaan.



Oloni tuntui heti paremmalta, kun Jin Hai sanoi, ettei ole ennen sekstaillut kuvauksissa. " Olen pahoillani, että sinulle jäi halpa olo, mutta usko minua - kuvaajat ovat nähneet kaiken, he eivät vähästä hätkähdä. Ja jos totta puhutaan, toimistolla on jo vuosia luultu meidän olevan pari, vaikkakin eriskummallinen pari, mutta pari kuitenkin". Jin Hai sanoi. "Miten niin eriskummallinen", ihmettelin, joka sai Jin Hain nauramaan. "He ovat kyselleet, mistä sellaisia naisia saa, jotka eivät puutu menemisiin ja tulemisiin ja joka ei ole tullut hulluksi mustasukkaisuudesta".
Nyt kun tarkemmin ajattelin, me saatoimme näyttää pariskunnalta ulkopuolisen silmiin. Istuimme sylikkäin, kuljimme käsikkäin, Jin Hai veti minut kainaloonsa aina kun siihen oli tilaisuus ja minä halasin häntä usein. Useimmat Jin Hain lyhyet parisuhteetkin ovat kariutuneet siihen, kun minua ei ole hyväksytty ja nainen oli käskenyt valitsemaan joko minut tai hänet...



"Toivon silti, ettei välimme muutu kummalliseksi", sanoin. "Äh, ehkä se teki vain hyvää meidän väleillemme, tiedän että olet jo vuosia salaa halunnut minua", Jin Hai naurahti. "Kyllä vain, olethan sinä oikea kultapoika, viimeisen päälle hieno mies", vastasin hänelle virnuillen. "Olen vielä niinkin hieno mies, että tarjoudun tekemään sen milloin vain uudestaan, jos neidille tulee sellainen olo, että haluaa kunnon kyydit", hän sanoi kumartaen teatraalisesti syvään. "Typerys", naurahdin ja kömmin peiton alle vuoteeseen.



"Jinsé", sanoin kun hän teki lähtöä huoneestani. "Voisitko nukkua kanssani tämän yön?" Jin Hai hymyili pienesti ja sammutti huoneeni valon ja asettui viereeni peiton alle. Olimme monesti ennenkin nukkuneet yhdessä, mutta koskaan ennen hänen läheisyytensä ja kätensä ympärilläni ei ole tuntunut näin... kiihottavalta? Nukahdin Jin Hain kainaloon nopeasti - vain nähdäkseni häiritsevän eroottisia unia hänestä.



Aamulla kun avasin silmäni, näin ensimmäisenä Jin Hain virnuilevat kasvot. "Nukuitko hyvin", hän kysyi hymyillen vinosti. "Kyllä", sanoin ja venyttelin jäseniäni. "Miten niin?". "Ääntelyistäsi ja liikehdinnästäsi päätellen näit oikein hyviä unia", Jin Hai sanoi. Katsoin häntä hämilläni. Jin Hai naurahti ja oli esittävinään minua: "Mmmmm, Jinsé, aaah, mmmmmm" haukotukseni muuttui epämääräiseksi yskimiseksi, kun tajusin, että olin puhunut unissani nähdessäni unia hänestä. Tunsin poskieni punertuvan ja ensimmäistä kertaa olin täysin sanaton - en tiennyt mitä sanoa Jin Hain surkeaan imitointiin minusta. "Noh, nolostuitko sinä", hän kysyi leveästi hymyillen. Vedin peiton pääni yli, jotta hän ei näkisi punertuvia kasvojani. Jin Hai tuli perässäni peiton alle ja kietoi kätensä ympärilleni. "Ei sinun nolostua tarvitse, olin itseasiassa aika otettu että sain vierailla unissasi", hän sanoi ja toi kasvonsa lähemmäksi omiani. "Vaikka tietenkin tekisin mieluummin oikeasti sitä, mitä luulen tehneeni sinulle unessasi", hän sanoi pehmeästi.



Jin Hai suukotti kevyesti otsaani, poskeani, toista poskeani, jonka jälkeen painoi huulensa varovasti vasten omiani. Koskaan me emme olleet suudelleet, toki pieniä suukkoja poskelle tai otsaan oli vaihdettu, mutta ei koskaan huulille. Jin Hai nosti päätänsä niin, että saattoi katso minua silmiin. Hän katsoi minua itsekin hieman hämillään, kuin kysyen oliko tämä soveliasta. Nyökkäsin hänelle pienesti, jolloin hän suuteli minua uudelleen. Upotin sormeni hänen hiuksiinsa ja vastasin hänen suudelmaansa. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut päälleen.



Tuttu himo eiliseltä kutitteli vatsanpohjaani, kun liikehdin varovasti Jin Hain päällä. Koskaan kenenkään miehen kosketus ei ollut saanut ihoani kihelmöimään näin, enkä voinut lakata miettimästä mistä tälläinen kyltymätön himo parasta ystävääni kohtaan oli syntynyt. Oliko se ollut koko ajan olemassa, mutta olin vain sivuuttanut sen? Olinko minä rakastunut häneen - enemmän kuin vain ystävänä? Mitä tapahtuu, jos niin on? Tunsiko Jin Hai samoin? Mitä jos ei? Miljoonat kysymykset pyörivät mielessäni. Jin Hai painoi jälleen uuden kiihkeän suudelman huulilleni, joka katkaisi ajatukseni. "Xi, haluan sinua aivan uskomattoman paljon", hän sanoi suudelman lomassa. Vastauksena riisuin alushousuni ja aloin hiljalleen keinua hänen päällään. Ehtisin miettiä päässäni pyöriviä kysymyksiä myöhemmin..



Jin Hai veti minut syliinsä, kun viimein laskeuduin hänen päältään. Hän kosketteli hellästi sormiani ja hymyili pienesti. "Voisin tottua tähän", hän sanoi. "Ihan vain jo siksi, että kuulen sinun ääntelevän noin. Kuulostit nyt paljon paremmalta kuin unissasi", hän virnuili. Hymyilin raukeasti hänelle vastaukseksi. Odotin morkkiksen iskevän, mutta minulla oli yllättävän hyvä olla Jin Hain sylissä. Oloni ei ollut lainkaan vaivaantunut. "Mmm,  minä myös", vastasin automaattisesti. Jin Hai tiukensi otettaan ympärilläni ja painoi huulensa hiuksiini. "Hmmm, friends with benefits", Jin Hai naurahti ja veti minut pitkälleen sänkyyn. Ehtisin miettiä meidän suhdettamme ja tulevaa myöhemmin. Nyt halusin vain sammuttaa tämän sisälläni jylläävän himon ystävääni kohtaan...