Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lullaby delirium. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lullaby delirium. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. heinäkuuta 2014
Lullaby delirium; osa 7
"Miten minulla on sellainen olo, että on vierähtänyt enemmänkin, kuin vain yksi päivä", Nicole sanoi maaten paikallaan sängyssään. Mary ei yleensä vieraillut suoraan potilaan luona, mutta kuten sanottu, Nicole oli erikoistapaus. Mary ei sanonut mitään hetkeen. Hän seurasi Nicolen katsetta, joka pälyili tuolia hänen sänkynsä vierellä.
torstai 10. heinäkuuta 2014
Lullaby delirium; osa 6
Mary kysyi "Simeonilta" voisiko hän kertoa illan tapahtumista. "Kyllä, kerron sinulle. Mutta teen selväksi, että Nicole ei ole tehnyt mitään. Minä haluan vain suojella häntä".
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Lullaby delirium; osa 5
"Tohtori Cambell, neiti Smith on valmis vastaanotollesi", hoitaja sanoi tohtori Cambellin ovelta. Hän nyökkäsi. Mary Cambell oli toiminut psykiatrisen sairaalan johtavana lääkärinä jo yli toistakymmentä vuotta, mutta ikinä hän ei ollut kohdannut niin pahoin vaurioitunutta mieltä, kuin Nicole Smithillä oli.
Lullaby delirium; osa 4
"Noniin. Kertoisitko siitä, kun viimeksi tapasit Katien", nainen sanoi. Nicole liikehti tuolillaan levottomasti. "Miksi, juuri eilenhän minä siitä kerroin". Nicole alkoi itkea lohduttomasti. "Miksi sinä kyselet minulta tuollaisia asioita, millä ei ole mitään merkitystä? Minä juuri kerroin sinulle, että Simeon teki jotain Katielle.
Lullaby delirium; osa 3
"Tapasitko Katieta enää sunnuntain jälkeen?"
"En. Minulla oli kiireinen viikko töissä".
"Entä Simeonia?"
"Kerran".
"Voitko kertoa siitä".
Ikävöin Simeonia. En ollut nähnyt häntä koko viikkona. Olin yrittänyt saada hänen puhelinnumeroaan numerotiedustelusta, mutta sille nimelle ei löytynyt puhelinnumeroa.
"En. Minulla oli kiireinen viikko töissä".
"Entä Simeonia?"
"Kerran".
"Voitko kertoa siitä".
Ikävöin Simeonia. En ollut nähnyt häntä koko viikkona. Olin yrittänyt saada hänen puhelinnumeroaan numerotiedustelusta, mutta sille nimelle ei löytynyt puhelinnumeroa.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Lullaby delirium; osa 2
"Oletko hullu", Katie huudahti, kun kerroin hänelle eilisillasta ja kohtaamastani miehestä. "Hän olisi voinut olla hullu raiskari. Ja minkälainen mies jättää naisen YKSIN nukkumaan rannalle".
Lullaby delirium; osa 1
"Vaimoni ei lainkaan kuuntele minua. Hän vain tekee niin kuin tahtoo. Jos minä pyydän voileipää, se tarkoittaa, että haluan voileivän heti, enkä tunnin päästä". Kuuntelin asiakasta puolihuolimattomasti. Mistä helvetistä näitä idiootteja vastaanotolleni tulee? Olisiko liikaa vaadittu, jos vastaanotolleni kävelisi potilas, jolla on oikeita ongelmia, sen sijaan, että hän on idiootti, sovinisti tai laiska.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






