It's only business; osa 3

"Mihin me menemme", Ruth kysyi unisena sylissäni, kun kannoin hänet ulos. "Näytän sinulle mökkini", sanoin tunteettomasti. Oli työn ja tuskan takana, että sain kovetettua itseni, että pystyin jatkamaan tehtävääni. En ajatellut tulevaa, ajattelin vain tätä hetkeä.

It's only business; osa 2

Olin osittain oikeessa Ruthin ja jalkojen avaamisen suhteen. Ei mennyt kun muutama hassu päivä, niin jo vain jalat aukes. Ei vaan ihan silla tavalla, mitä olisin toivonut, mutta alku se tämäkin.

It's only business; osa 1

(Lullaby deliriumin päätösosa viivästyy hieman, jonka vuoksi julkaisen tässä välissä toisen tarinan.)

Mä tiesin, missä Ruth asui. En ollu koskaan nähny sitä kimmaa, mut tiesin kuka se oli, mitä se teki ja missä se asu. Oli mun työtäni tietää tollaset asiat. Työtä, josta pidin harmillisen paljon. Mä en oo koskaan ollu sellanen kultapoika, jollasta mutsi musta toivo - musta tuli aika pitkälti just päinvastasta.