Näytetään tekstit, joissa on tunniste simit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste simit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ethän tuomitse kirjaa kansien perusteella?




Tuntuu kuin koko suku olisi mennyt sekaisin siskoni Ronyan ja Mihailin avioerosta. Äiti oli lähes shokissa, sillä hän ei osaa käsittää ihmisiä jotka eroaa. Hän ei ymmärrä, että joskus rakkaus loppuu tai yhdessäolo tekee liian kipeää - niin kuin tässä tapauksessa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan




Heräsin jälleen yksin vuoteestamme. En muista milloin olisin herännyt Ronyan vierestä. Joko hän oli noussut aikaisemmin ylös tai nukkunut vierashuoneessa. Kuinka kaipasinkaan niitä kiireettömiä aamuja, kun hän käpertyi kainalooni. Puoli vuotta Ronya oli ollut kuin vieras, hän ei enää katsonut minuun eikä tullut lähelleni. Ei hän ennen sitäkään ollut oma itsensä, mutta nyt hän ei päästänyt minua lähelleen senkään vertaa, mitä ennen. Olin silti päättänyt taistella - en luopuisi rakkaastani niin helpolla.


Alakerrassa oli hiljaista, aivan liian hiljaista... Sydämeni jätti lyömästä muutaman kerran, kun näin sirolla käsialalla kirjoitetun lapun jääkaapin ovessa. "En jaksa enää". Luin lapun yhä uudelleen ja uudelleen, mutta sen sisältämä karu viesti pysyi samana - Ronya oli lähtenyt. Tuttu ääni takaraivossani huusi "olet ansainnut sen, ihme ettei hän häipynyt jo aikaisemmin, senkin lurjus!". Tartuin puhelimeen ja soitin Ronyalle, mutta hän ei vastannut minulle. "Anna hänen olla, olet jo aiheuttanut tarpeeksi tuskaa", ääni päässäni sanoi. Tiesin, että olin menettänyt hänet jo vuosia sitten, mutta en kestänyt ajatusta, etten näkisi häntä enää.


Soitin Ronyan vanhemmille, omille lapsilleni, yhteisille ystävillemme, mutta kukaan ei kertonut missä Ronya oli. "Isä, anna hänen olla. Hän on jatkanut elämäänsä, ehkä sinunkin pitäisi..." sanoi tyttäreni Nella puhelimen toisessa päässä. En halunnut luovuttaa...
Päivät vaihtuivat viikoiksi, enkä ollut saanut Ronyaa edes puhelimen päähän. Ainoa todiste, että hän on edelleen olemassa, tuli eropapereiden myötä. Hän ei ollut enää vaimoni. Sydämeni särkyi, kun näin hänen nimensä papereissa.  Papereissa oli myös osoite, Ronyan uusi osoite. Sen enempää miettimättä hyppäsin autooni ja suuntasin kohti Ronyan uutta kotia.


Ronya avasi oven, mieleni teki kaapata hänet syliini eikä päästää ikinä irti. "Mitä teet täällä?", hän kysyi ontosti. Hän näytti hyvinvoivalta. Mustat renkaat hänen silmiensä ympäriltä olivat kadonneet ja hänen ihonsa oli saanut takaisin hehkunsa. Sillä hetkellä tajusin, että näin on parasta - ei ehkä minulle, mutta hänelle. "Et saisi olla täällä, Mihail. On vaikeaa nähdä sinua", hän sanoi hiljaa. Halasin häntä varovasti ja suutelin hänen otsaansa. "Halusin vain nähdä, että olet kunnossa. Voi hyvin Ronya", sanoin ja kävelin pois hänen elämästään.


Tunsin oloni tyhjäksi kun hänen talonsa katosi taustapeilistäni. Olin surullinen, sisimmässäni tuntui tyhjältä. En saattanut syyttää Ronyaa, hän oli kantanut tuskaansa kaikki nämä vuodet, ja hänen tuskansa oli varmasti kymmenkertainen omaani.


Pysäköin auton tiensivuun kotikadun varteen. Talo näytti kolkolta - kaikki se lämpö, joka siitä joskus oli huokunut, oli tiessään. Olimme yhdessä Ronyan kanssa rakentaneet tästä talosta kodin. Nyt sen seinät muistuttivat minua uskottomuudesta ja menettämästäni rakkaudesta. Muistot vilisivät silmissäni kun kävelin läpi hiljaisten huoneiden. Tässä talossa olimme kasvattaneet lapsemme, olleet onnellisia. Tämä oli minun ja Ronyan yhteinen koti, tuntui väärältä asua siinä yksin. 


Ennen kuin edes olin ehtinyt ajattelevani asiaa, huomasin jo istuvani tietokoneen äärellä näpyttelemässä myynti-ilmoitusta talosta. "Täydellinen koti isolle perheelle", kirjoitin. Sellainen minullakin joskus oli - iso perhe...

lauantai 4. tammikuuta 2014

You fed upon lust - Then love began to die...




Oli niin vaikea unohtaa. Kanssasi oli vaikea olla, jokainen kosketus tuntui kylmältä, jokainen katse anteeksi pyytävältä... Poissa oli se kiihko, lämpö ja luottamus, jota joskus välillämme oli. Ennen kosketuksesi sai perhoset lepattelemaan vatsassani, nyt kavahdan kauemmas kun tulet lähelle... En voi jatkaa näin, olen niin väsynyt. Sinä särjit sydämeni, en pysty unohtamaan sitä. Tuska ei haihdu pois...


Sinä et ymmärrä, kuvittelet että aika korjaa haavat. Me emme enää juuri puhu asiasta. Kun näet minun itkevän, et osaa sanoa mitään. Vuosia yritin elää normaalia arkea, hetken aikaa luulin jopa unohtaneeni asian. Kaikki palasi elävästi mieleeni äidin syntymäpäivillä puoli vuotta sitten. Pikkusiskoni esitteli uuden poikaystävänsä - joka oli sinun avioton poikasi! Siitä lähtien elo on ollut sietämätöntä. Tuska on jopa voimakkaampi kuin silloin, kun syrjähyppysi paljastuivat. Nähtyäni poikasi, tajusin viimein, että kaikki se oli totta. Olit tehnyt vieraiden naisten kanssa jotain, jota sinun kuului tehdä vain minun kanssani, olit koskettanut toista, hetken aikaa ollut yhtä toisen kanssa. Olit saanut lapsia toisten kanssa!


Päivät kuluivat, mutta tuska sisälläni kasvoi ja kasvoi. En jaksanut mennä enää töihin vaan jäin vapaalle. Kiersin talossamme kuin aave vailla järkeä. En tavannut enää ystäviäni enkä soitellut lapsilleni, niinkuin aikaisemmin oli tapanani.


Eräänä yönä kuljin taas levottomana hiljaisessa kodissamme. En ollut saanut taaskaan unta, levottomuus ja tuska sisälläni oli tehdä minut hulluksi!
Seisahduin peilin eteen ja näin kuvajaiseni. Tarkoitan, että todellakin NÄIN. Aikaisemmin en ollut katsonut itseäni - nähnyt itseäni. Surun täyttämät silmäni välähtivät, kun tein päätökseni ja sanoin peilikuvalleni: "Olet vielä nuori, terve nainen. Sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja tehtävä se, mikä on SINULLE parasta."


Toimin nopeasti, etten muuttaisi mieltäni. Kirjoitin Mihailille viestin jääkaapin oveen: "En pysty tähän enää." Soitin isälleni, joka osasi aina ratkaista ongelmatilanteet. "Tarvitsen asunnon, nyt heti", sanoin isälle kun hän vastasi väsyneenä. Hän ei jäänyt jaarittelemaan turhia, vaan sanoi soittavansa minulle pian.


Astuin ulos ovesta, enkä enää vilkaissut taakseni. Tiesin Mihailin nukkuvan yläkerrassa. Kyyneleet polttivat silmiäni, kun ajattelin häntä ja sitä, miten paljon joskus rakastin häntä. Joskus, ennen kuin hän tuomitsi rakkauteni kuolemaan.


Kuskimme pysäköi auton eteeni ja tuli avaamaan minulle oven. Hän näytti myötätuntoiselta. "Isänne soitti minulle, minä vien teidät uudelle asunnollenne", hän sanoi samalla kun asettui ratin taakse. Katselin taloa, jota joskus saatoin kutsua kodiksi - taloa, jonka seinät olivat viime vuosina kuiskalleet muistutuksia mieheni uskottomuudesta. Kun talo viimein katosi näköpiiristä, huokaisin syvään. Unohtaisin sen kaiken, alottaisin alusta. Minun tulisi nyt huolehtia vain itsestäni. Yksin...

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

"Despite the heartache and crap I put you through, please forgive me!"



Kaunis, ihana Ronya... Kuinka paljon rakastankaan sinua! Rakastan suloista ääntäsi, lempeää katsettasi. Rakastan myös sitä, kun suuttuessasi tuhahdat turhautuneena. Rakastan tapaasi katsoa minua - tapaa, joka saa vatsani muljahtamaan ympäri ja pulssini kiihdyksiin. Rakastan tädyellistä vartaloasi, pehmeää ihoasi, tuoksuasi... Rakastan sinun tapaasi upottaa kyntesi selkääni rakastellessamme, rakastan seksiä kanssasi! Ainoa mitä en rakasta, on nähdä sinun kyyneleesi...

Suhdekiemuroita: katsaus sukupuihin

Ensimmäistä kertaa olen pelannut samalla perheellä useamman sukupolven ajan ja tulen varmasti pelaamaan viel pitkään. Jollain tapaa sitä on kiintynyt näihin simeihin. Puhun Mielikin ja Markin jälkeläisistä.
Olen itse välillä sekaisin, kun tutkiskelen sukupuuta, sen verran paljon muutamat miessimit ovat nusauttaneet ympäriinsä...
Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun en ole käyttänyt jatkuvasti rahakoodeja (ainoan kerran moista käytin tämän pelin aikana, kun loin Mielikin ensimmäisen asunnon Roaring Heightsiin), kaikki elantonsa simit ovat hankkineet työllä ja hankkimalla julkisuuspisteitä. Tällähetkellä kantaperheen omaisuus on useita satojatuhansia rahoja.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Tarina Tytöstä ja Pojasta



Siellä missä vuorenhuiput kohoavat uljaina taivasta kohti ja tiheä metsä peittää sen rinteitä, sijaitsi pieni kyläpahanen. Kylä niin syrjäinen ja pikkuruinen, ettei kukaan tiennyt nimeä sen.
Vuosien päästä, kun oli jäljellä kylästä vain sen Suuri Tammi sekä lähes kuivunut Metsälampi, ihmiset kutsuivat sitä "paikaksi, jossa murhattiin Se Tyttö ja Komea Poika".

Midnight Hollow´n elämää: Perhe Asuka, osa 2




Sitä sanotaan, kun on rakastunut, niin katselee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Elämää mustalaisleirissä

Aluksi esittelen mustalaisleirissä asustelevan yksinhuoltajamiehen sekä hänen tyttärensä:


Pias on yksinhuoltajaisä, joka on viettänyt kiertolaiselämää koko elämänsä. Elantonsa hän on aina tienannut musiikilla; hän on lahjakas kitaransoittaja.
Pias tapasi tyttärensä äidin matkustaessaan Ranskassa. Hän oli silloin hyvin nuori ja halusi kokea monia seikkailuja. Niinpä hän vietti yhden kesän Ranskan katuja kulkien kauniin espanjalaisen taiteilijaneidon kanssa. Kesä vaihtui syksyksi, keräsi Pias tavaransa vankkuriinsa ja suuntasi kohti uusia seikkailuja. Seuraavana kesänä hän jälleen palasi Ranskaan, mutta ei löytänyt kaunista taiteilijaansa. Eräänä iltana hänen vankkurinsa oven eteen oli ilmestynyt kori, jossa oli lappu "Sinulta jäi jotain minun haltuuni" sekä muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva. Tämän jälkeen hän ei enää ikinä kuullut tyttärensä äidistä.
Pias suuntasi pienen vauvansa kanssa kohti Italiaa, jossa hän tutustui Chaviin ja Briyaan. Siitä päivästä pitäen, hän on kiertänyt maita ja mantuja kaksosten kanssa, välillä pysähtyen asustamaan johonkin kaupunkiin pitemmäksi aikaa.
Pias on ensitapaamisesta lähtien ollut salaa rakastunut Briyaan, Chavista puolestaan on tullut hänelle yhtä läheinen, kuin siskosta.


Athalia ei ole isänsä tavoin kiertänyt maata paljoa, sillä hänen tullessaan kouluikään, Pias päätti, että tyttö menee kouluun. He asettuivat asumaan Monte Vistaan metsän laidalle. Athalia oli koulussa usein huomion keskipisteenä syntyperänsä sekä erilaisuuden vuoksi. Athalia oli usein koulukiusaamisen uhri ja kosti kiusaajilleen usein varastamalle heidän tavaroitaan. Näpistelyn vuoksi Athalia joutui usein opettajien kanssa vaikeuksiin ja rehtorin puhutteluun. Kun erään liikuntatunnin päätteeksi muut oppilaat olivat kirjoittaneet Athalian pukukaapin oveen "haiseva varasteleva mustalainen" ja leikanneet hänen vaatteet silpuksi, vaati tyttö isältään päästä sisäoppilaitokseen opiskelemaan taidetta. Pias lupasi yrittää hankkia lukukausimaksuihin tarvittavan summan rahaa, mutta summa ei tahtonut tulla kasaan. Chavin loistavien näpistelytaitojen avulla rahat saatiin kasaan ja Athalia pääsi opiskelemaan.


Nykyään Athalia on jo aikuinen. Hän on perinyt isänsä vahvan leuan ja kulmikkaat kasvot. Athalian on intohimoinen valokuvaaja ja haaveileekin joskus olevansa menestynyt valokuvaaja. Hän haluaa myös olla mustalaiskulttuurin puolestapuhuja ja korostaa sitä, että he eivät ole pohjasakkaa, sekä työskennellä koulukiusausta vastaan.

*********************************


Loppukesän pimenevät illat Briya, Athalia, ja Chavi viettivät nuotion ääressä. Athalia oli kohta lähdössä sisäoppilaitokseen, joten naiset halusivat viettää kaiken vapaa-aikansa Athalian seurassa. 


Chavi "työskentelee" taskuvarkaana, joten hänen työaikansa sijoittuu iltaan ja yöhön. Ennen Athalian lähtöä, hän piti muutaan päivän vapaata, jotta voisi viettää poislähtevän tytön seurassa mahdollisimman paljon aikaa. Chavi on koko ikänsä rohkaissut Athaliaa elämään elämänsä niinkuin hän itse haluaa, ei niinkuin hänen isänsä tai kulttuurinsa pakottaa. Jos tyttö halusi elää gajien parissa, hänen tulisi tehdä niin. Chavi itse on yrittänyt aikanaan elää gajien (valkoisten) parissa ja parhaansa mukaan sopeutua yhteisöön. Ennakkoluulot ja ihmisten ahdasmielisyys estivät häntä saamasta töitä joten olosuhteiden pakosta, hän palasi kiertolaiselämään. Hän toivoo, että Athalialla, jonka suonissa virtaa myös espanjalaisverta, olisi valoisampi tulevaisuus ja hän pystyisi elämään gajien parissa ilman konflikteja...


Athalian lähdettyä sisäoppilaitokseen, Pias vihdoin uskalsi lähestyä Briyaa romanttisesti. Briya oli aluksi hyvin hämillään miehen ihastuksesta ja oli hieman torjuvakin. Pias puolestaan  oli päättänyt saada Briyasta vaimon, joten hän sitkeästi piiritti naista.


Lopulta Briya lämpeni Piasin iskuyrityksille ja heidän suhteensa läheni. Chavi oli melkoisen järkyttynyt tästä suhteesta, sillä hän oli aina kuvitellut, että heidän kanssaan asuva Pias oli niin sanotusti "off limits". Chavi on suhteellisen kevytkenkäinen nainen, joten olisi enemmän kuin mielellään viettänyt yönsä Piasin vuoteessa. Koska hän ei kehittänyt mieheen romanttista suhdetta, heistä tuli todella läheiset ystävät.


Piasin ja Briyan alettua seurustelemaan, Chavin välit heihin kumpaankin viilentyivät. Chavi ei halua jäädä kakkoseksi siskolleen, vaan flirttailee Piasille röyhkeän avoimesti. Pias on tästä hyvinkin hämillään, eikä tiedä miten asiaan tulisi suhtautua.


Lopulta Pias keräsi rohkeutta ja pyysi Briyaa vaimokseen.


Naimisiin he menivät pian kihlauksen jälkeen. Chavi ei ottanut osaa vihkitilaisuuteen.


Pian häiden jälkeen koitti Athalian valmistumispäivä ja hän palasi kotiin. Athalian on vaikea hyväksyä Briya uudeksi äitipuolekseen, koska on pitänyt naista siskonaan. Briyalla on kova työ, jotta voittaisi tytön jälleen puolelleen...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pieni mustalais"leiri" Monte Vistassa

Päätin tehdä uusia simejä Monte Vistaan ja toteutin pitkään mielessäni pyörineen idean: mustalaisleiri! Tästä ei tosin tullut sellainen kun piti, mutta tänään uusi yritys tehdä parempi.
Tämä eilen väsäämäni ei varsinaisesti ole leiri, ehkä paremminkin pieni kortteli, asuinyhteisö.

Jokatapauksessa, "leirissä" asuu kaksi perhettä; kaksostytöt Briya ja Chavi Baul sekä yksinhuoltajaisä tyttärensä kanssa. (en muista heidän nimiään :D)





Tontti on sijoitettu suhteellisen syrjään metsään ja tarkoituksella täytin pihan pensailla. Talot, tai parakit, ovat todella pienet ja niistä löytyy vain välttämätön. Voin myöhemmin ottaa kuvia sisätiloistakin, jahka olen sisustuksen saanut valmiiksi.

Keitä "leirissä" sitten asuu?


Kaksostytöt Briya ja Chavi. Vaikka he ovat lähestulkoon identtisiä, ovat he luonteeltaan kuin yö ja päivä.


Briya on siskoista se, joka kunnioittaa vanhoja perinteitä. Hän on melko ujo ja välttelee vieraiden seuraa ja viihtyykin parhaite "omiensa" parissa. Hän jatkaa äitinsä ja isoäitinsä jalanjäljissä ja haluaa kohota ennustajauran huipulle.


Chavi on puolestaan lopen kyllästynyt kiertolaiselämään ja haluaakin keskittyä vain elämästä nauttimiseen. Hän harrastaa irtosuhteita, varastelee ja haaveilee elämästä sivistyksen parissa, rikkauksissa. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa perinteet saatika jatkaa sukunsa perinnettä kädestäpovaajana.


En ole vielä ehtinyt ottaa kunnon kuvaa yksinhuoltajaisästä ja tämän tyttärestä. Tässä kuitenkin on yksi kuva, jossa mies keskustelee Chavin kanssa. Tämä mies taitaa olla yksi niistä harvoista, joita Chavi ei halua iskeä, sillä he ovat matkanneet ympäri maata yhdessä niin pitkään, että heille on kehittynyt ns. sisarellinen suhde.

Toivon mukaan tänään saan uuden mustalaisleirin valmiiksi ja siitä tulisi sellainen kun suunnittelinkin... Jokatapauksessa lisään vielä sisäkuvat, sekä kuvat isäsätä ja tyttärestä.