Mielikki Metsäketo, nuori ekologisesti ajatteleva lupaava kokin alku. Elämä Aurora Skiesissä ei ollut helppoa: rahat eivät meinanneet riittää elämiseen - raskaasta vuorotyöstä maksettiin liian huonoa palkkaa, eikä etenemismahdollisuuksia tuntunut olevan.
Hän asui pienessä mökissä kaupungin laidalla ja yirtti parhaansa mukaan tulla toimeen.
Hänen kotinsa oli ahdas, tilaa oli vain yhden huoneen, keittiön ja pienen alkovin verran. Kaikesta huolimatta, Mielikki viihtyi pikkutalossaan mainiosti.
"Miksi et muuta isompaan kaupunkiin? Pikkukylän pieni ravintola ei tarjoa sinulle haasteita, ethän halua viettää tiskaajana loppuelämääsi" kyseli äitikin jatkuvasti.
Niinpä saatuaan jälleen vinon pinon laskuja ja tiedon, että hänen työvuorojaan olisi vähennettävä, otti Mielikki riskin ja laittoi talonsa myyntiin ja erosi töistä. Talo myytiin yllättävän nopeasti - niinpä Mielikki pääsi matkaan.
Roaring Heightsiä kutsuttiin mahdollisuuksien kaupungiksi. Monet siellä lomailleet ovat rakastuneet kaupunkiin niin kovin, että ovat päättäneet jäädä asumaan sinne. Ja kukapa ei rakastuisi kaupunkiin! Arkkitehtuuri siellä oli henkeäsalpaavaa - aivan kuin olisit tehnyt aikamatkan suoraan 20-luvulle.
Ihmiset olivat siististi pukeutuneita ja kohteliaita. Mielikki oli häkeltynyt kaupungin kauneudesta ja käyttikin koko päivän tutustuessaan Roaring Heightsin ihmeisiin.
Asuinalueelle päästyään hän huomasin "myydään" kyltin erään upean talon pihalla. Talo oli kaksi kertaa isompi kuin hänen mökkinsä oli ollut, mutta myyntihinta oli yllättävän pieni - rahat jotka Mielikki sai myytyään mökkinsä riittäisi hienosti talon ostamiseen ja muutama simoleani jäisi vielä taskunpohjallekin.
Mieliki soitti asunnonvälitykseen ja esitti kiinnostuksen taloon. Yllätyksekseen talo oli yhä vapailla markkinoilla ja välittäjä ilmoitti asunnon olevan nyt hänen. Talo oli kuulemma ollut pitkään tyhjillään, jonka vuoksi omistajat halusivat laskea hintaa. Kaupunkiin muuttavat simit eivät kuulema tyydy pieniin taloihin vaan hamuavat kattohuoneistoja kaupungin keskustasta. "Niin ne palaset loksahtelevat paikalleen..." Mielikki ajatteli onnellisena kun asteli uuden kotinsa eteiseen.
Seuraavan päivän Mielikki pyhitti töiden etsimiseen. Hän ohitti lukuisia pieniä kahviloita, mutta ei halunnut päätyä samaan työhön, mistä oli juuri hetki sitten irtisanoutunut.
Aivan keskustassa sijaitsi hieno ravintola - ehkä liiankin hieno Mielikille.
Hän jatkoi matkaansa kohti rantaa, kun hänen silmiinsä osui mainoskyltti Bistrosta, joka hakee uutta lupaavaa työntekijää. " Mahtavat etenemismahdollisuudet!" luki mainoksessa. Mielikki soitti mainoksessa olevaan numeroon ja kertoi itsestään. Hän kertoi intohimostaan ruoanlaittoon sekä taidoistaan, joita oli valmis kehittämään. Hän kertoi kuinka ei pelännyt haasteita eikä kolmivuorotyökään ollut hänelle ongelma. Ääni langan toisessa päässä naurahti lämpimästi. Hän sanoi olevansa vaikuttunut Mielikin intohimosta, yleensä ihmiset kertovat nuo asiat kasvotusten ja hyvin varovaisesti. "Tule paikanpäälle, niin esittelen sinulle paikkoja. Työt saat aloittaa huomenna." sanoi ystävällinen miesääni vielä, ennen kuin lopetti puhelun. "Niin ne palaset loksahtelevat paikalleen..." Mielikki mietti jälleen.
Arki alkoi rullaamaan sujuvasti. Mielikki sai paljon uusia ystäviä - hänen työtoverinsa olivat ystävällisimpiä ihmisiä joita hän oli kuunaan tavannut. Erityisen läheiseksi hän tuli työtoverinsa Markin kanssa, joka auttoi Mielikkiä pääsemään alkuun työssään ja opetti niin sanotusti "talon tavoille". He viettivät myös paljon aikaa yhdessä vapaa-aikana. Mark istui hänen luonaan useasti iltamyöhään asti ja valitti vaimostaan. Miesparan vaimo oli hänen sanojensa mukaan "hirvein tyranni, mitä maa päällään kantaa". Nainen kuulemma on kylmempi kuin pakastin Siperiassa, käyttäytyy pirttihirmun tavoin ja on vaikeasti tavoitettava.
Eipä mennyt montaakaan viikkoa, kun Mark soitti Mielikille, että hän jätti vaimonsa. Mielikki oli iloinen Markin puolesta, sillä hän ei halunnut, että hänen paras ystävänsä elää huonossa suhteessa.
Kuukauden päivät kului samaan malliin, Mark vietti yhä enemmän aikaa Mielikin seurassa, eikä tuo Mielikkiä haitannut, hän piti miehen seurasta. Oli siis vain loogista pyytää mies luokseen asumaan, sillä Mark yhä asui vaimonsa kanssa samassa, valtavassa, talossa. Mark oli enemmän kuin mielissään Mielikin ehdotuksesta. Mies myi oman osuutensa talosta vaimolleen, pakkasi kamppeensa ja muutti Mielikin pieneen taloon.
Heidän maatessaan sängyllä keskustelemassa päivän tapahtumista, pisti Mielikki merkille, että Mark oli normaalia lähempänä häntä. Itseasiassa, hänen kasvonsa olivat aivan liki hänen kasvojaan ja hän hymyili lämpimästi kuunnellessaan Mielikin puhetta. Mielikin teki hirveästi mieli painaa suudelma miehen huulille, mutta hän ei halunnut säikäyttää miestä...
Se oli Mark, joka painoi huulensa vasten Mielikin huulia ja suuteli tätä varovasti, kuin kysyen "onko tämä soveliasta". Markin suudelma tuntui luonnolliselta, eikä lainkaan kiusalliselta, mitä Mielikki ensimäisenä odotti.
Mielikin vastasi Markin suudelmaan. Mark veti Mielikin jalat ympärilleen, laskeutui hänen ylleen ja veti peiton heidän päällensä. Mielikki oli unissaan useasti rakastellut Markin kanssa, mutta edes unelmat eivät olleet mitään todellisuuden rinnalla...
Tuon yön jälkeen Mark ja Mielikki eivät voineet pitää sormiaan erossa toisistaan. Pitkään salatut lämpimät tunteet olivat pinnalla eikä kumpikaan enää halunnut palata siihen, että oltaisiin "vain ystäviä". Kun he julkistivat kihlauksensa työtoverit henkäisivät lähes yhteen ääneen "vihdoinkin!".
Ehkä kaikki muut näkivät heidät jo aikoja sitten yhdessä paitsi he itse...?
Mark ja Mielikki avioituivat pian kaikessa hiljaisuudessa. Mielikki odotti heidän esikoistaan, kun he päättivät muuttaa isompaan asuntoon. Mark oli saanut todella mittavan summan rahaa myydessään valtavan talonsa osuuden entiselle vaimolleen, vaikka ei hän ennen sitäkään varaton ole ollut.
Uudessa talossa oli kaksi kylpyhuonetta, kaksi makuuhuonetta, iso autotalli sekä tupakeittiö ja olohuone. Mielikki ei ollut eläissään asunut niin upeassa talossa. Kun he olivat asettuneet taloksi, syntyi heidän esikoisensa, Rauni.
Perheen elämä sujuu onnellisesti. Perheen esikoinen, Rauni, on kasvanut vilkkaan lapsen ikään, Mielikki on kohonnut työurallaan viiden tähden kokiksi, eikä Markinkaan ylennys samaan virkaan ole kaukana.
Tulevaisuus on avoin tälle perheelle, ovathan he vielä suhteellisen nuoria. Mielikki on jopa harkinnut uran vaihtamista, sillä uran huippu ei enää tarjoa hänelle haasteita. Mark uskoo pysyvänsä rakastamassaan kokin työssä eläkepäiviin asti, mutta rohkaisee myös vaimoaan toteuttamaan haaveitaan. Pariskunta uskoo, että Rauni tulee tekemään vanhemmistaan vielä ylpeitä, sillä lapsi on todella älykäs. He vain toivovat, ettei kapinallisuus ota neidistä valtaa, niin että koulunkäynti unohtuu. He ovat myös harkinneet isomman talon rakennuttamista, sillä he ovat onnistuneet säästämään suuren summan rahaa. Jos perheen lukumäärä tulee vielä kasvamaan, on heidän pakko muuttaa isompaan taloon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti