Hello! Is it me you´re looking for? OSA 2

BRIIYA

Säpsähdin hereille; oliko se ollut unta? Katsahdus viereeni todisti että ei ollut. Tunsin pientä syyllisyyttä siitä, että olin hypännyt vuoteeseen hänen kanssaan heti.

Vaikka olin haaveillut tästä viikkokausia, silti jokin raastoi minua. Tiesin millainen Andre oli. Olinhan seurannut hänen toimiaan lähes kuukauden ajan sivusta. Niin monesti olin huoneestani kuullut, kun hän aamuisin on luvannut soittaa tytölle. Niin monesti olin nähnyt tytön itkevän kun hän ei soittanutkaan.

Unelmissani olin rakastellut hänen kanssaan tuhansia kertoja, unelmissani hän soittaisi ja haluaisi tavata uudestaan. Unelmissani hän ei ollut tunteeton naistenmies...

Nousin hiljaa ylös, en halunnut hänen heräävän ja sanovan niitä merkityksettömiä sanoja. Hiivin ovelle ja suuntasin huoneeseeni, joka sijaitsee aivan hänen huoneensa vieressä. - Oletko uusi täällä? muistelin hänen sanojaan. Mieleni oli tehnyt huutaa, että asun naapurihuoneessasi, kuinka olet saattanut olla huomaamatta minua!

Avasin huoneeni oven hiljaa, sillä en halunnut herättää kämppistäni. Ikäväkseni Gitta oli hereillä.

- Olet typerä! hän sanoi minulle. Gitta on ainoa koko kampukselta, joka puhuu minulle, mutta varmaankin vain siksi että jaamme saman huoneen.

Katsoin häntä typerästi. - Tiedän, että olet ihastunut tuohon ukrainalaiseen komistukseen, mutta en olisi ikinä uskonut että SINÄ hyppäät hänen sänkyynsä. Gittan äänessä oli katkeruutta.

- Kuvitteletko että hän soittaa sinulle? Hän ei soita kenellekkään. Ja sinä tiedät sen!

Tiesin että Gitta oli viime vuonna päätynyt hänen vuoteeseensa ja odottanut treffikutsua kolme viikkoa. Nyt hän purki kaiken katkeruuden minuun. - Mandi on ainoa joka on hänen sänkyynsä päässyt useammin kuin kerran. Sinunlaisella kiltillä tytöllä ei ole mitään mahdollisuutta häneen! Kuvittelin että olet fiksu! Gitta tuhahti vielä suuntaani ja poistui huoneesta. Silmiäni kirveli. Tiesin hänen olevan oikeassa. Silti jostain syystä ihastuin häneen palavammin. Hän oli huomannut minut, siinä missä muut eivät vilkaisseetkaan minua...

Puin ylleni ja suuntasin kylpyhuoneeseen. Pesin kasvoni, jotka olivat kyyneleiden tuhrimat. En aikonut enää itkeä. Tiesin millainen hän on. Toistelin näitä lauseita päässäni kuin mantraa. Silti salaa toivoin, että hän huomaisi minut jatkossakin, eikä kohtelisi minua niinkuin muita hoitojaan...

Ruokasalissa oli ruuhkaa, niinkuin aina bileiden jälkeen. Suunnistin keittiöön valmistamaan itselleni ruokaa. Kukaan ei onneksi kiinnittänyt minuun huomiota, ehkä Gitta ei vielä ehtinyt juoramaan tietojaan.

Havahduin ajatuksistani, kun joku tuli keittiöön. Se oli Andre. Hän vilkaisi nopeasti minuun päin ja käänsi katseensa. Tunsin silmieni polttelevan. En itke. En anna hänelle sitä iloa, että nyyhkyttäisin hänen läsnäollessaan.

ANDRE

Heräsin vuoteestani yksin. Tyttö oli kadonnut vierestäni. Tunsin valtavan huonoa omaatuntoa. En olisi halunnut hypätä hänen kanssaan vuoteeseen. Hän vaikutti niin viattomalta ja kokemattomalta... En tiennyt edes hänen nimeään! Jestas, hän varmaan pitää minua täydellisenä mulkkuna.

Puin aamutakin ylleni ja suuntasin keittiöön. Siinä hän oli. Hän käänsi katseensa minuun. Hän näytti surulliselta. Tervehdi häntä, hymyile, mene hänen luokseen, huusi järkeni. Käänsin kuitenkin katseeni nopeasti pois. Olin hämilläni, sillä tyttö herättää minussa tunteita, joita en ole ennen tuntenut.
Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja poistuin ruokasaliin. Olisin halunnut mennä hänen luokseen, halata häntä. - Vihdoinkin sait kaadettua neitsyen sänkyysi, kuulin Gittan sanovan perääni, kun kävelin hänen ohitseen. Katsoin häntä ihmeissäni. - Mistä sinä puhut?

- Hah! Briiyasta tietenkin. Tyttö, joka on ollut korviaan myöten ihastunut sinuun siitä asti kun näki sinut... Olin hämilläni.

-Ihastunut...? Gitta naurahti häijysti.

- Sinä olet tunteeton mulkku, ja tein sen selväksi myös Briiyalle. Surullista vain, että hän ehti jo hyppäämään kanssasi sänkyyn, joten sydänsuruilta hän ei tule välttymään. Olen vain ymmälläni, että sinä edes viitsit raahata vuoteeseesi tuollaisen tytön.

Havaitsin Gittan äänessä katkeruutta. Olen joskus loukannut häntäkin. Sanoin vieväni hänet treffeille, enkä koskaan ottanut yhteyttä. - Mitä tarkoitat "tuollaisella"? kysyin ja esitin välinpitämätöntä. - Tuollaisen... Hiljaisen, joka ei tyrkytä itseään sinulle. Sellaiset särkyvät helpoiten. Gitta naurahti jälleen. En tiedä oliko hän tyytyväinen ajatuksesta, että Briiyaan sattuu vai yrittikö hän puolustaa häntä.

Käänsin selkäni Gittalle. Tiesin että hän on oikeassa. Yleensä en päädy vuoteeseen "seinäkukkasen" kanssa, vaan juuri sen tytön kanssa, joka on koko kampuksen miesten märkä uni. - Hei, komistus. Huomasin seisovani Mandin vieressä. Helvetti, tämä tästä vielä puuttuu...

BRIIYA

Menetin ruokahaluni, joten laitoin valmiin salaattiannoksen takaisin jääkaappiin. Yiritn poistua ruokailutiloista huomaamatta. Sydäntäni raapaisi, kun näin Andren juttelevan Mandin kanssa. Mandi hihitteli ja kosketti ohimennen miehen käsivartta. En kuullut mistä he puhuivat, mutta Mandin elekieli ei jättänyt paljoa arvailujen varaan.

Olin niin ajatuksissani, etten huomannut Gittaa, joka kiilasi eteeni. - Minähän sanoin. Mandi on ainoa, joka on päässyt hänen vuoteeseensa useammin kuin kerran ja ainoa, joka tuolta lurjukselta saa huomiota. Gitta sanoi hiljaa. - Ja juuri äsken, ennen kuin sinä tulit huoneeseen, Andre sanoi, että olit surkein pano ikinä. Gitta lisäsi.

Kiersin Gittan ja juoksin ylös. En halunnut itkeä heidän nähden.

Kokoa itsesi, yksikään mies ei ole kyyneleidesi arvoinen, hoin itselleni. Yritin olla ajattelamtta Andrea, mutta hänen matala, seksikäs äänensä, myskinen tuoksunsa ja hellät kosketukset eivät ottaneet poistuakseen mielestäni. Mielessäni kummitteli myös Gittan sanat: Andre sanoi, että olet surkein pano ikinä. Surkein pano... Pano? Olenko minä pelkkä pano? Nojasin otsani peiliin ja suljin silmäni. En voinut estää kyyneleitä valumasta.

Mietin, miksi ihastun aina "pahoihin poikiin". Ensirakkauteni oli samanlainen, sillä poikkeuksella ettei ihastukseni kohde ikinä huomannut minua. Nyt toivon, ettei Andrekaan olisi ikinä huomannut...