Hello! Is it me you´re looking for? OSA 3

ANDRE

En ollut nähnyt Briiyaa useaan tuntiin. Toivoin, ettei Gittan aloittama perätön juoru olisi kantautunut hänen korviinsa. Halusin kertoa Briiyalle, että Gittan puheissa ei ole perää ja että viimeyö oli yksi parhaista ikinä. Olin ollut lukuisten tyttöjen kanssa sängyssä, mutta yksikään ei ole ollut niin kuin Briya. Hän oli tuntunut niin hauraalta allani ja se miten hän tarrasi kiinni minuun sai vieläkin aikaan väristyksiä.  

Sitten tunsin tutun tuoksun: jasmiinia. Briiya käveli ohitseni ja suuntasi tyttöjen vessaan. Huusin hänen peräänsä, mutta tyttö ei kääntänyt katsettaan ja katosi kylpyhuoneeseen.

Seisoin pienen hetken kylpyhuoneen ovella, kun päätin mennä hänen peräänsä. Tyttö säikähti, ei selvästi osannut odottaa minun seuraavan häntä. - Kuule, haluaisin puhua kanssasi. sanoin tytölle.

- Kuulin mitä juttua Gitta levittää... Se ei pidä paikkaansa, en ole missään välissä sanonut niin. Briiya katsoi poispäin, mutta tiesin että hän tiesi mistä puhuin. - Gitta on katkera... hän sanoi hiljaa.

Astuin lähemmäs häntä ja yritin koskettaa hänen olkapäätänsä, mutta hän esti minua. - En halua että ajattelet minusta pahoin. sanoin hänelle. - Viime yö... Minun ei olisi pitänyt mennä kanssasi sänkyyn. heti sanottuani nuo sanat, tajusin miltä se kuulosti. Briiya mulkaisi minua ja poistui kylpyhuoneesta. En ehtinyt selittää hänelle mitä tarkoitan. Kirosin sanavalintaani ja juoksin hänen peräänsä. Tiesin, että tämä oli sellainen tyttö, jonka oikeasti haluan viedä ulos. En halunnut päästää häntä karkuun...

BRIIYA

- ... Minun ei olisi pitänyt koskaan mennä kanssasi sänkyyn. Sanat iskivät minuun kuin tikari. Ensin hän sanoo, että Gittan jutuissa ei ole perää ja nyt hän itse sanoo, että viime yön ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Andre näytti siltä kuin aikoisi sanoa vielä jotain muutakin, mutta minä en halunnut kuulla sitä. Olin kuullut jo tarpeeksi. Kiiruhdin pois kylpyhuoneesta. Andre huusi perääni, mutta en halunnut kuunnella. Tiesin etten välty sydänsuruilta, mutta olisin mieluummin ottanut samanlaisen kohtelun kuin hänen aikaisemmat hoitonsa...

- Briiya, odota! Andre sanoi, kun saavutti minut. Hän tarttui kädestäni, käänsi minut ja suuteli. En heti tajunnut mitä tapahtuu, ja  kun ajatukseni alkoivat taas kulkea, hän vetäytyi hieman kauemmaksi minusta.

 - Tarkoitin, että minun ei olisi pitänyt hypätä sänkyyn kanssasi eilen, koska olit humalassa... Vihasin itseäni, kun minulla oli sellainen tunne että käytin sinua hyväksesi. Andre sanoi hiljaa ja suuteli minua taas.

Hukkasin ajantajuni, enkä välittänyt ympärillä olevista ihmisistä, jotka olivat vähintäänkin yhtä yllättyneitä kuin minä.

ANDRE

Lämmin aalto lipui lävitseni, kun Briiya vastasi suudelmaani. Mahassani lepatti perhosia tavalla, jota en ollut ikinä ennen tuntenut. En kiinnittänyt huomiota ympäröivään maailmaan, keskityin vaan tyttöön käsivarsillani. Palasin todellisuuteen, kun tunsin iskun takaraivossani.

Mandi repi minut irti Briiyasta ja työnsi Briiyan pois luotani. Hän kihisi raivosta. - Mitä HELVETTIÄ kuvittelet tekeväsi!! tyttö huusi. Olin ymmälläni. - Sinulla ei ole oikeutta suudella häntä! Olet MINUN! pikkuhiljaa aloin ymmärtää mistä oli kyse. Raivon tunne otti minut valtaansa ja äskeinen hyvänolon tunne oli tiessään. - En ole missään vaiheessa ollut sinun, olen sen tehnyt selväksi. Sinä itse olet toistuvasti änkenyt itsesi vuoteeseeni! yritin pitää äänenvoimakkuuteni normaalina, vaikka se oli vaikeaa. Mandilla ei ollut oikeutta käyttäytyä noin. Olen hänelle monesti sanonut, etten halua hänestä mitään. - Yleensä jos tapailee jotakuta, ei suudella muita! hän sihisi minulle. - Me emme tapaile. Pidimme hauskaa silloin tällöin, ei muuta. Mandin raivoi näytti vain yltyvän. Kuvittelin että me molemmat olimme perillä pelisäännöistä; pidetään hauskaa silloin tällöin, ilman sitoomuksia.

BRIIYA

Mandi oli raivoissaan ja Andrekin näytti suuttuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Päätin siirtyä takavasemmalle, sillä en halunnut olla mukana tuossa välienselvittelyssä. Olin seurannut heidän touhujaan sivusta jo jonkin aikaa. Olin koko ajan ollut sitä mieltä, että Mandi antaa itsestään epätoivoisen kuvan... Monena iltana hän oli väkisin ängennyt Andren huoneeseen, roikkunut hänen kannoillaan ja vaatinut huomiota.

Mandi huusi perääni "huora", kun käänsin heille selkäni. - Sinä et käännä selkääsi minulle! hän huusi ja käänsi minut tukasta repien. Sitten hän hyökkäsi päälleni. Hän hakkasi ja raapi minua ja kiskoi tukasta. Kuulin Andren karjuvan taustalla. Koko tilanne kesti vain muutamia sekunteja, mutta se tuntui ikuisuudelta. Andre repi raivoisasti rimpuilevan tytön kimpustani ja käski minun mennä yläaulaan odottamaan häntä.

- Sinä et enää IKINÄ koske Briiyaan, tai minä pidän huolta siitä, että sinut potkitaan kampukselta pois! Et edes vilkaise häneen. Ikinä! Pysyt kaukana hänestä. Meistä!

Andre Käänsi selkänsä Mandille, joka edelleen kihisi raivosta, mutta ei enää sanonut mitään. Häntuli luokseni, veti minut lähelleen ja suuteli hellästi. - Haluatko lähteä kahville? Andre kysyi ja hymyili. Nyökkäsin. Hän veti minut kainaloonsa ja piti minua lähellään, kun kävelimme ulos. Peräämme jäi katselemaan joukko hämmentyneitä oppilaita sekä yksi raivosta kihisevä Mandi...