ANDRE
Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kampuksen ulkopuolella
sijaitsevaan puistoon. Syrjäinen puisto ei ollut kovin suosittu oppilaiden
keskuudessa, joten tiesin että siellä saisimme olla rauhassa. Istuuduimme
penkille. Hetken aikaa tunnelma oli hieman vaivaantunut, en tiennyt mitä minun
pitäisi seuraavaksi sanoa. -En ole ennen tehnyt mitään tälläistä. Tarkoitan,
että en ole ennen käynyt treffeillä... sanoin tytölle. Hän katsoi minua.
-Tiedän. Briiyan kasvot olivat ilmeettömät, enkä tiennyt mitä hän sillä
hetkellä ajatteli. - Tiedät minusta yllättävän paljon ja minä en tiedä sinusta
mitään. On kummallista, etten ole ikinä törmännyt sinuun kampuksella...
Briiya kohautti harteitaan. - En juuri liiku missään,
pysyttelen vain omissa oloissani. En ole järin suosittu ihmisten keskuudessa...
Ja osasyy, että tiedän sinusta niin paljon, on että huonetoverini on yksi
suurimmista juorukelloista, joita tiedän. Ja huoneemme seinät ovat kuin
paperia, kuulen lähes kaiken, mitä huoneessasi tapahtuu... minua nolotti valtavasti,
kun mietin, mitä kaikkea Briiya on huoneestani kuullut. - Ja olen ollut
kampuksella vasta kuukauden päivät... Ja jos totta puhutaan, olen yrittänyt
vältellä törmäämästä sinuun siitä hetkestä, kun eka kerran näin sinut. -Miksi
niin? ihmettelin. Tyttö katsoi jalkojaan. -En pitänyt siitä, millaisia tunteita
minussa herätit.
- Millaisia tunteita? kysyin ja siirryin lähemmäksi häntä.
- No tiedäthän... Pelkkä näkemisesi sai perhoset lepattamaan
vatsassani. Ihon kihelmöimään.
Siirryin kiinni häneen ja vedin hänet kainalooni. - Monet
illat toivoin, että se olisin minä, joka vaikeroi vuoteessasi... Laskin käteni
hänen reidelleen ja se sai tytön värähtämään.
Tunsin kyltymätöntä himoa häntä kohtaan ja jokainen kosketus sai
sähkövirran kulkemaan ihollani. Minun oli todella vaikea hillitä itseäni ja
Briiyan tiheästä hengityksestä päättelin, etten ollut ainoa.
Siirsin käteni ylemmäs hänen reidellään, joka sai hänet
huokaisemaan ääneen. Briiya levitti aavistuksen verran jalkojaan ja värähti
joka kerta, kun siirsin kättäni ylemmäs reidellä. Olin varma että repeän kohta
liitoksistani, sillä halusin häntä niin paljon.
- Sinä herätät minussa tunteita, joita en ole ennen
tuntenut. kuiskasin tytön korvaan. - Minusta tuntuu, että jos päästät minut
elämääsi, joudut kestämään minua melko pitkään.
Hän avasi hieman silmiään ja katsoi minuun. - Muuta en
toivoisikaan... hän huokaisi.
Briiya sulki silmänsä ja nojasi päänsä rintaani vasten ja
kuiskasi: - Ole kiltti, ota minut...
Kumarruin suutelemaan häntä. Kevyt suudelma muuttui koko
ajan kiihkeämmäksi ja kiihkeämmäksi. Nopealla liikkeellä sain Briiyan paidan
vedettyä hänen yltään. Nostin hänet hellästi penkiltä ylös ja riisuin hänen
hameensa ja sukkahousunsa. En voinut muuta kuin tuijottaa hän kaunista
alastonta vartaloaan. - Olet kaunis kuin Botticellin Venuksen Syntymä... hän
hymyili minulle ja istuutui hitaasti syliini.
Kiedoin käteni tiukasti hänen
ympärilleen kun hän alkoi keinumaan sylissäni. Tuntui kuin muu maailma olisi
kadonnut ympäriltämme, unohdimme tyystin että olimme yleisessä puistossa, jossa
kuka tahansa saattoi meidät yllättää...
BRIIYA
- Se oli mahtavaa... huokaisin. Andre suuteli vastaukseksi
kaulakuoppaani ja puki alastoman vartaloni peitoksi takkinsa. - Unohdin
tyystin, että olemme puistossa. Andre naurahti. Nyökkäsin, sillä minäkin oli
unohtanut sen pelottavan faktan, että kuka tahansa olisi saattanut yllättää
meidät. Nousin Andren lämpimästä sylistä ja olin aikeissa pukeutua, kun Andre
otti kädestäni kiinni.
- Anna minä piirrän sinun muotokuvasi. Katsoin häntä
huvittuneena; luulin hänen laskevan leikkiä.
- Olet niin kaunis... hän lisäsi vielä.
Kohautin hartioitani ja riisuin hänen takkinsa. Andre otti
luonnosteluvihkonsa repustaan ja istuutui eteeni. Hän tarkkaili jokaista ruumiini
kohtaa tarkasti ja antoi kynän liikkua paperilla. Ilma ympärillämme oli jälleen
eroottisesti latautunutta. Pelkästään hänen katseensa sai minut kiihottumaan. Andrenkin
hengitys kävi raskaammaksi ja huomasin hänen vetelevän viivoja paperille koko
ajan nopeammin.
- Valmis! Andre sanoi samalla kun heitti luonnoslehtiön
syrjään. Hän nousi ylös ja nosti minut syliinsä. Jälleen uppouduimme vain
toisiimme unohtaen kaiken muun ympärillämme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti