Hello! Is it me you´re looking for? OSA 5

BRIIYA

Olimme tapailleet kaksi kuukautta ja kesänhelteet olivat lopuillaan. Olimme lähes joka hetki yhdessä. Me olimme kuin kaksi ihmistä, jotka jakoivat saman mielen. Tiesimme, mitä toinen haluaa, ennen kuin toinen edes oli ehtinyt avata suutaan.

- Ihmiset ovat alkaneet puhua... Andre kuiskasi eräs ilta korvaani. Naurahdin. - Luulenpa että he ovat alkaneet puhua jo monta viikkoa sitten. Andre hymyili minulle. - Olen keskittynyt johkiin ihan muuhun, en ole kiinnittänyt huomiota kampusjuoruihin. - Minä en ole välttynyt niiltä... sanoin.

Mieleeni palasi eilinen keskustelutuokio Mandin kanssa.

- Nauti hänestä vielä kun voit. hän oli sanonut. Vaikka pelkäsin Mandia, en perääntynyt hänen lähestyessä minua. - Mitä tarkoitat?

- Tarkoitan, että tuo ei tule kestämään. Kaikki muut tietävät sen, jopa Andre tietää sen. Mandi katsoi minuun nenänvarttaan pitkin. - Se, että hän yömyöhällä lähettelee minulle rivoja viestejä, kertoo jotain. Muutama ihminen Mandin vieressä oli nauranut ivallisesti...

ANDRE

- Haha, ja sinä uskoit tuon? kysyin Briiyalta, kun hän kertoi kohtaamisestaan Mandin kanssa. Mandista oli tullut maanvaiva, hän ajoittain uhkaili Briiyaa ja minulle hän lähetti jatkuvasti viestejä. - En varsinaisesti... Briiya sanoi nolona. - En tiedä mitä ajatella. Mistään. Tällainen tilanne on täysin uutta minulle. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista toista kohtaan ja pelkkä ajatus siitä, että lähettäisit Mandille viestejä puistattaa. Painoin huuleni hänen otsaansa vasten; tiesin tarkalleen mitä hän tarkoitti.

En ole itsekään kokenut näin vahvoja tunteita toista kohtaan, olin jopa uskonut että minä en kykene rakastamaan. Olen alusta asti tiennyt, että Briiyan kanssa tulen olemaan lopun ikäni. Välillä tuo ajatus pelottaa minulta lähes paskat housuun.

Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja kuiskasin hänen korvaansa: - Rakastan sinua...

BRIIYA

- ... Rakastan sinua. Sanat olivat kuin lämmin aalto, jotka pyyhkivät kaiken ikävän pois mielestäni.

- Minä rakastan sinua. sanoin ja painoin pääni hänen rintaansa vasten.

Vaikka itse tiesin mitä tunsin Andrea kohtaan, en ollut tähän päivään mennessä uskaltanut ajatella rakkautta. En osannut kuvitella, että Andre olisi ensimmäinen, joka sanoisi nuo sanat.

Minua hymyilytti. Olin niin täydellisen onnellinen, että edes tulevat päättökokeet eivät kauhistuttaneet minua. Kuuntelin Anden tasaista hengitystä, joka muuttui pian hennoksi kuorsaukseksi.  Nostin pääni hänen rinnaltaan ja laskeuduin sängylle hänen viereensä. Andre oli niin komea! Hän oli ensitreffeillämme kutsunut minua Botticellin Venuksen Syntymäksi, mutta hän itse oli kuin Belvederen Apollo.

Olikohan se toisille vai kolmansilla treffeillä, kun Andre kertoi itsestään. Hän paljasti, että taide oli hänen suuri intohimonsa ja että hän joskus toivoisi saavansa opettaa taidetta muille. Hän kertoi, että oli kotoisin Ukrainasta, mutta teini-ikäisenä hänen äitinsä rakastui Pariisilaiseen muusikkoon, jolloin he jättivät Ukrainan ja Andren juoppoisän taakseen. Pariisissa Andre oli aloittanut koulun ohella taideopinnot ja oli jatkanut opintoja taidelukioon. Lukion jälkeen hän oli pitänyt välivuoden, joka venyi kuuteen vuoteen. Hän matkusti ympäri maailmaa, perehtyi eri maiden kansanperinteisiin ja taiteisiin. Muutama vuosi sitten hänen isäpuolensa otti häneen yhteyttä ja kertoi hänen äitinsä kuolleen. Silloin Andre pysähtyi ajattelemaan mitä elämällään tekisi. Hän oli 25 tuolloin, kun aloitti opinnot yliopistossa. Nyt hän oli toisen vuoden opiskelija ja pääaineena hänellä on taide.

Olin hämmästynyt aluksi miten paljon yhteistä meillä oli. Olimme asioista samaa mieltä, ainoa ero oli, että Andre uskalsi toimia periaatteidensa mukaan. Minä pelkäsin liikaa, mitä ihmiset minusta ajattelee. - Sinun on unohdettava muut, et sinä elä heille. Elät itsellesi. Andre aina sanoi minulle.

Moiskautin pienen suukon hänen poskelleen ja rupesin itsekin nukkumaan.

                                            ***********************************

ANDRE

Lukuvuosi lähestyi loppuaan, loppukokeisiin olisi aikaa enää vajaa kaksi kuukautta. Vietimme Briiyan kanssa paljon aikaa opiskellen yhdessä. Olin suunnitellut, että kesällä vien hänet Pariisiin, olin säästänyt sitä varten jo usean kuukauden ajan. Briiya ei tietenkään tiedä tästä mitään, hän ei edes tiedä, että iltaisin työskentelen kahviossa tiskaajana, jotta saan enemmän rahaa säästöön. Ei tunnu hyvältä valehdella hänelle näin, mutta haluan yllättää hänet.

Vaikka olimme olleet yhdessä jo lähes vuoden, oli suhteemme edelleen yhtä kuuma, kuin alussa. En ole vieläkään ymmärtänyt, miten hän saa minussa aikaan sellaisia reaktioita, kuin saa. Ja yhä edelleen perhoset lepattavat vatsassani, kun hän koskee minua. Briiya on päässyt enemmän kuorestaan ulos, eikä ole enää niin arka, kuin tavatessamme. Hän lopulta alkoi kuuntelemaan neuvoani "elä itsellesi, älä muille" ja lakkasi miettimästä, mitä muut hänestä ajattelevat. Tiedän, että hän ei voi ihan mitä tahansa tehdä, onhan hän merkittävän henkilön tytär...

Kännykkäni piippasi. Se oli Briiyalta. Hän sai minut käymään ylikierroksilla pelkällä tekstiviestillä... Olin Briiyalle sanonut, että olen iltaluennolla, että tulen puolenyön aikaan. Katsoin kelloa, kymmenen yli yhdeksän. Vielä olisi kaksi ja puoli tuntia siihen kun työvuoroni päättyisi. Miten minä kestän sen ajan, kun Briiyan lähettämä kuuma tekstiviesti pyörii mielessäni...

BRIIYA

Olin ennenkin lähettänyt Andrelle luennon aluksi rivon tekstiviestin, tiesin että se saisi Andren tuijottamaan kelloa ja tuntien loputtua kiirehtimään kotiin. Tiesin myös, että kaksi tuntia hänen päässään ei muuta pyörisikään ja kotiin saavuttuaan hän ottaisi minut rajusti. Ajatus sai minutkin tuijottamaan kelloa ja laskemaan sekunteja.

Kellon lähestyessä vasta kymmentä olin jo ratketa liitoksistani. Minun oli keksittävä jotain tekemistä tai tulisin hulluksi. Suuntasin kylpyhuoneeseen ja kaivoin hiustenlaittotuotteeni esille...

ANDRE

Viimein kello tuli puoli kaksitoista. Hyppäsin pyöräni selkään ja poljin asuntolalle. Briiya oli minua vastassa aulassa, hän oli kietonut ylleen ohuen lakanan, joka laskeutui kauniisti hänen muotojensa mukaan. Hän oli tupeerannut tukkansa paksuille rastoille. Hän näytti tyrmäävän kauniilta. Olin räjähtämäisilläni himosta, en malttanut odottaa enää hetkeäkään. Työnsin Briiyan hellästi aulassa olevaan ahtaaseen siivouskomeroon, painoin hänet seinää vasten ja rakastelin häntä rajusti.

BRIIYA

-  Teet minut vielä hulluksi noilla tekstareillasi. Andre huohotti selkääni vasten. - Ja näytät muuten uskomattoman hyvältä. hän lisäsi vielä ja silitti tukkaani. Käännyin ahtaassa komerossa häntä vasten ja moiskautin suukon hänen nenälleen. - Minun tekstiviestini saa sinut aina käyttäytymään varsin spontaanisti. Siivouskomeroa emme olekaan ennen kokeilleet. Andre naurahti ja työnsi komeron oven auki. Hän ojensi kätensä minulle ja kumarsi. - Jos arvon neiti suvaitsee, jatkakaamme omassa huoneessamme. Huomasin Mandin tuijottavan meitä yläaulasta. Hymyilin Andrelle ja tartuin hänen käteensä. Hän nosti minut käsivarsilleen ja lähti kantamaan kohti huonettamme. Me molemmat huomasimme hampaitaan kiristelevän Mandin, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt häneen huomiota...