Olin osittain oikeessa Ruthin ja jalkojen avaamisen suhteen. Ei mennyt kun muutama hassu päivä, niin jo vain jalat aukes. Ei vaan ihan silla tavalla, mitä olisin toivonut, mutta alku se tämäkin.
Mua häiritsi, ehkä hieman pelotti, kuinka tosissani otin tuon tehtävän saada Ruth rakastuun itseeni. Mä jopa mielelläni tyydytin hänet, kerta toisensa jälkeen, enkä vaatinut häntä hoiteleen mua. Ruth oli niin uskomattoman viaton, mun teki hetki hetkeltä enemmän pahaa valehdella sille.
Mä nautin sen seurasta. Olisin voinut kuunnella loputtomiin hänen hölmöjä haaveitaan tulla maailman kuuluksi kirjailijaksi. Mun onnekseni kaikki kiltsin tykkäs puhua itsestään ja omista haaveistaan. Ruth ei paljoa kysellyt mun jutuista. Jos hän uteli liikaa, enkä keksinyt vastausta, mä kauttarantain käänsin keskustelun taas häneen.
"Tiedätkö, William. Sinussa on mystisesti jotain todella tuttua. Tuntuu, kuin olisin tuntenut sut aina". Voi miten väärässä tyttö voikaan olla. Mä osasin käsitellä hölmöjä nuoria kiltsejä ja tiesin mitä ne haluaa, siks mä saatoin vaikuttaa Ruthin mielestä tutulta. Mitä enemmän Ruth tuntui lankeevan muhun, sitä enemmän mä oisin halunnu paeta koko tilanteesta. Paeta kaupungista, paeta maasta... "Miksi olet niin hiljaa", tyttö kysyi ihmeissään ja tajusin, että olin ollut jo hyvän tovin sanomatta mitään. Olinkohan muistanu ees hengittää? Nousin istumaan. "Ruth, mä rakastan sua", sanoin. Mä en ihan täysin valehdellut.
"Voi William, mäkin rakastan sua", hän sanoi ja painoi varovaisen suudelman huulilleni. Kuinka paljon mä tolla hetkellä halusinkaan sitä! Hän antoi mun aina riisua hänet alusvaatteilleen, mutta laittoi stopin aina siihen, kun käteni eksyi hänen pikkupöksyihin. Tiesin et Ruth halus mua yhtä paljon, kun mä sitä, se ei vaan usklatanut pidemmälle. Ei ainakaan viä...
Ruthin viattomuus ja kokemattomuus sai mut haluamaan sitä entistä enemmän. Vaikka se oli todella arka seksuaalisesti, niin tarpeeksi kiihottuessaan se tuli hieman ulos kuorestaan. Se hinkkas itseään mua vasten ja suuteli niin ahnaasti, että olin tulla hulluksi. Kun Ruth alkoi hitaasti riisumaan vaatteitani, mieleni teki huutaa "JES, VIHDOIN!"
Taas ne helvetin alusvaatteet, niitä se ei riisunut. Ei vaikka olin jo niin kovana, että teki kipeää. Ruth keinui sylissäni ja huokaili. Ainakin sillä oli kivaa. Mä pyysin, tai enemmänkin rukoilin, että Ruth ottais mut sisäänsä. "Ei, shh", hän huudahti ja veti mut päälleen.
"Ei vaatteita pois, ei vielä", hän vaikersi. Hieroin itseäni häntä vasten ja voi taivas hän vaikersi. Pakko myöntää, et se oli ehkä kiihottavinta, mitä mulle oli ikinä tapahtnunut. Oli kovan työn takana, etten tullut housuihini. Kun Ruth lopulta saavutti huippunsa voimakkaasti vaikertaen, en voinut enää pidätellä itseäni. Purin hampaani yhteen, tuntui että lasti tuli päästä asti. Vitun kuivapanot, oli ensimmäinen ajatukseni.
Lähdin Ruthin luota, kun hän nukahti. Sen sijaan, että olisin suunnannut kulkuni kotiin, ajoin pomoni talolle. Yvonne tuli vastaan eteisaulassa. "Mitäs helvettiä sä täällä tähän aikaan päivystät", Yvonne kysyi. "Tulitko isää tapaamaan, vai pillun perässäkö sitä ollaan". Yvonnesta oli kaukana Ruthin herkkyys ja viattomuus. Yvonne suorastaan tihkui seksiä. Hän oli edelleen yksi seksikkäimpiä naisia, joita tiedän. Vaikka Ruthin kokemattomuus ja viattomuus oli pistänyt pääni omituisella tavalla pyörälle, niin Yvonnen itsevarma ja avoimesti seksikäs olemus sai miehen kuin miehen haluamaan hänen pöksyihin. Mä en ollut poikkeus.
Yvonne tykkäs pukeutua vaatteisiin, jotka eivät paljoa jättäneet arvailujen varaan. Minä, eikä kukaan muukaan miespuolinen, pistänyt tuota pahitteekse. Minä satuin olemaan vain ainoa, joka häntä sai katsoa, ilman että Yvonnen isä leikkasi muniani irti - enkä laske leikkiä. Hän oli tehnyt niin monelle, jotka olivat yrittäneet koskea tyttöön. Kuten aikaisemmin sanoinkin, mä olin ainut, joka pannut Yvonnea ja saanut säilyttää sekä munani, että henkeni. Yvonne nauroi. "Tiedän tuon ilmeen. Pilluahan sä tulit hakeen. Eikö se kermaperse vieläkään oo antanut sulle", Yvonne sanoi ivallisesti.
"Ei sitä, mistä mä pidän", sanoin ja kaadoin Yvonnen pöydälle. "Eikö se kana pysty tyydyttämään sua, kun täytyy tänne tulla tyhjentään pussit", hän sanoi samalla kun laskin hieman hänen "sortsejaan", niin kuin hän itse niitä kutsui. Mä olin aina sanonut että ne on pikkuhousut ja niin kauan kun ne näyttää pikkuhousuilta, on ne pikkuhousut. Ei siinä, käyttäköön vaan, tajuttoman kuumat pikkuhousut ne on. "Sä oot ainoo kissa, jota saa painaa, kuin tulpatonta mopoo. Jos sellasia kokemattomia tylleröisiä lähtis niin painaan, ne hajois. Ja sä tiät, et sä oot ainoo, joka mut saa tyydytettyä", sanoin kiusoittelevasti. "Pää kiinni", Yvonne sanoi huokaillen ja olis varmaan upottanu kenkänsä koron mun silmään, jos en olis lukittanut käsivarsiani sen jalkojen ympärille.
Mä jatkoin Ruthin pyörittämistä normaalisti. Kuluneen kahen viikon aikana oon käyny painamassa Yvonnea useemmin, kun koko sinä aikana, kun oon hänet tuntenut. Ruth saa mut päivittäin enemmän ja enemmän kiihdyksiin, kiusoittelee, koskettelee, mutta ei anna mennä loppuun saakka. Ruth oli kaikin puolin älykäs mimmi ja mä tosissaan pidin siitä. Mitä enemmän aikaa kulu, sitä ahdistuneemmaks mä tulevasta tulin. Se olis hoidettava, se tietäis isoja rahoja. Mä olin aikasemminkin hoitanut kiristyksiä, kaappauksia, pahoinpitelyitä, jopa murhia, mut niihin ei oo ikinä ollut osallisena ihmistä, joka olis niin viaton ja autuaan tietämätön maailman julmuudesta, kuin Ruth.
Sinä iltana Ruth vihdoin halusi viedä meidän kuivapanot seuraavalle asteelle. Mua harmitti myöntää, että seksi Ruthin kanssa ei ollut lähelläkään sitä hekumaa, mitä koin Yvonnen kanssa. Se ei ollut edes samanlaista, mitä koin niiden satuunaisten sutturien kanssa, joita joskus kapakeista kotiin raahasin. Se ei ollut naimista tai panemista. Se oli rakastelua. Hyi helvetti, ehkä mä alkaisin seuraavaks piereen hattaroita ja oksentaan sateenkaaria. Olihan se hienoa, mutta se himo, jota ensimmäisen kuivapanon aikaan koin tuota tyttöä kohtaan oli tiessään. Ei ollut himoa, oli vaan kyltymätön halu suojella tuota herkkää tyttöä, joka taipui sylissäni kaarelle saavuttaen huippunsa.
Mä tiesin, et homma täytyisi hoitaa nyt, koska muuten en saisi hoidettua sitä. Olin kehittänyt omituisen tunnesiteen Ruthia kohtaan, ja jos vielä viivyttelisin, kusisin kaiken.
Odotin että Ruth nukahti. Mä tiesin, mitä mun oli tehtävä, mut oli uskomattoman vaikee tarttua puhelimeen. Kurkussani oli outo tunne ja jumalauta mun teki mieli itkeä. Mitä helvettiä tää muija on tehny mulle? Sen enempää miettimättä puin päälleni ja tartuin puhelimeen.
"Pomo, homma voidaan viedä eteenpäin. Olen metsämökillä muutaman tunnin kuluttua". Suljin puhelimen. Enää en voisi perääntyä. Enää en voisi lähettää Ruthia pois ja kadota itse.
Homma oli vietävä loppuun. Tunsin oloni niin voimattomaksi. Katsoin sängyllä makaavaa tyttöä. "Olen niin pahoillani, Ruth. Jos olisi jokin muu keino, tekisin sen", kuiskasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti