Mä painoin kasvoni sen hiuksiin. Taivas, miten hyvälle hän tuoksui.
Delilah hengitti raskaasti, mutta ei enää itkenyt. "Mä teen kaikkeni, että sä annat mulle anteeks", sanoin hiljaa. Delilah ei vieläkään sanonut mitään. Mä tunsin itseni pikkuskidiks, sillä mulla ei ollut mitään käsitystä, mitä mun pitäs tehä tai mitä Delilah toivoi mun tekevän. Silitin kevyesti hänen poskeaan. Delilah värähti hieman kosketustani, mutta ei vetäytynyt pois. Hän taisi hieman painautua lähemmäs mua. "Sä oot kauneinta, mitä oon ikinä nähny", sanoin ja painoin suukon hänen otsalleen.
Painoin kevyen suudelman hänen huulilleen. Hän ei vieläkään vetäytynyt pois joten uskaltauduin suutelemaan häntä toistamiseen. "Ja mä todellakin halusin panna sua", sanoin ja suutelin häntä. "Ja mä pidän sun rinnoistas", suutelin häntä uudelleen. "ja sun punasesta tukastas", suutelin uudelleen, "ja pisamista sekä sun kauniista suusta", ja uudelleen. Kyyneleet valuivat jälleen hänen silmistään, mutta hän hymyili. "Ja mä voin panna sua, jos se saa sun olos yhtään paremmaks", sanoin hiljaa virnuillen. Delilah naurahti ja pyyhki silmiään.
Vaikka mä laskin vaan leikkiä, niin todellisuudessa mä halusin häntä enemmän kun hullu puuroo. Olinkohan mä koskaan halunnut ketään tällätavalla, kun nyt halusin Delilahia? Tähän asti seksi oli ollu mulle "vaan seksiä". Suorituksia suorituksen perään, joista ei muuta jäänyt käteen, kun tyhjä olo ja jonkun satunnaisen sutturan puhelinnumero. "Olethan yön täällä", kysyin ja suukotin pienesti hänen nenänpäätään.
Delilah vetäyty vähän kauemmas ja näytti hieman epävarmalta. "Mä lupaan, etten mä pane sua - ellet sä erikseen sitä pyydä", sanoin ja yritin pitää naamani peruslukemilla. Delilah huokaisi ja naurahti väsyneesti. "Se ei ollut alkuperäinen tarkotukseni, mutta mä oon tosiaan niin väsynyt, etten mä enää jaksais lähteä kotiin", hän sanoi samalla kun suuntasi kulkunsa olohuoneen sohvalle. "Sä saat nukkua mun kanssa, jos osaat käyttäytyä", se sano samalla kun istahti sohvalle. Mun vatsanpohjassa kutkutti. Miten mä pystyisin pitämään sormeni irti hänestä? "Oo kuin kotonas, mun on käytävä suihkussa", sanoin. Delilahia nauratti. Ehkä se tajus, et mun oli otettava kylmä suihku, ennen kun asetun sen viereen maate...
Mulla oli vähän samanlainen fiilis, kun kersana, kun pääsi sirkukseen ekaa kertaa. Jännitti, jännitti niin perkeleesti. Mua jännitti nukkua sellasen ihmisen vieressä, joka oli muutakin kuin pelkkä hoito. Mua jännitti huominen. Mua jännitti ens viikko. Mua jännitti se, et olisko Delilah osa mun elämää vielä tän yön jälkeen. Mua jännitti, et miten mä ite osaan käyttäytä, jos Delilah päättäisi jäädä mun elämään. Osaisinko mä olla vähemmän kusipää? Sammutin suihkun ja puin verkkarit ylleni. Mä olin todellisuudessa liian väsynyt nyt kelaileen noin syvällisiä asioita.
Delilah ei ollut vuoteessa. Kurkkasin alakertaan ja huomasin hänen nukahtaneen sohvalle. Mä mietin, et voisin toki jäädä nukkuun ylös sänkyyni, mut mä tosissani halusin ton naisen lähelle.
Delilah huokaisi syvään, kun asetuin hänen vierelleen sohvalle. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin hänet lähelleni. Oli sinänsä onni, että hän oli jo nukahtanut, ainakaan hän ei nyt häiriintyisi stondiksestani, joka ei ottanut laantuakseen. Mä suljin silmäni eikä mennyt pitkään, kun vaivuin uneen.
Me ei juurikaan puhuttu meitin suhteen laadusta. Mä tiesin, että halusin olla loppuelämäni Delilahin kanssa, mutta en usko, että hän vielä täysin usko muhun, kun sanoin jumaloivani häntä. Muutama päivä siitä, kun Delilah oli eka kerran mun luonani yön, se kuiskas mulle kauppajonossa: "Vieläkö sä haluut panna mua". Naurahdin. "Ainoostaan se tosiasia, että yleisellä paikalla nainti on mautonta ja jopa kiellettyä, estää etten ottais sua tässä ja nyt", kuiskasin hänelle takasin. Posket punoittaen hän alkoi lappaa ostoksiamme liukuhihnalle eikä sanonut enää mitään, ei ennen kun päästiin kämpilleni.
Hän jätti ostoskassin eteiseen ja kulki makuuhuoneeseen riisuen samalla vaatteitaan. Jos kyseessä olis ketä tahansa muu, kuin hän, olisin varmaan nainut häntä jo tunteettomasti eteisessä. Kuljin hänen peräänsä yläkertaan ja riisen suurimman osan vaatteistani. Hän istui sängyllä ohuen viltin alla ja hetken aikaa hän näytti epävarmalta. Mä tartuin vilttiin ja vedin sitä varovasti pois hänen päältään. Hänen ei tarvinnut häpeillä kroppaansa, olin monesti sanonut, miten paljon sitä jumaloin. "Mä lupasin, etten mä pane sua, ellet sä sitä erikseen pyydä", sanoin samalla kun laskeuduin sängylle hänen viereensä.
Hän kääntyi hieman ja katsoi muhun. "Täytyykö mun tosiaan pyytää sitä", hän sanoi ja vaikutti hieman nololta. Nyökkäsin virnuillen. Delilah pyöräytti silmiään ja veti minut päälleen. Hän suuteli varovasti huuliani, poskeani, korvalehteäni... "Jamie, pane mua", hän kuiskasi korvaani lopulta. Olin kuullut noi sanat varsin monta kertaa, mut koskaan ne ei aikasemmin ollu saanut aikaan tälläsiä väristyksiä, kun ne nyt sai.
Delilah huokaili vaimeasti, kun liikuin hänen päällään. Mä en pitänyt mitään kiirettä. Halusin nauttia hänestä niin kauan kuin mahdollista. Olinkohan mä koskaan nauttinut seksistä näin paljoa? Kokemus oli jotenkin niin erilainen muista kerroista, et tuntu kuin olisin ekaa kertaa oikeesti harrastanut seksiä.
Se mikä aiemmin oli ollut vaan epämäärästä kusivehkeiden yhteenhakkaamista, oli nyt yhteensulautuneiden kehojen tanssia. Jestas mä olin taas kiitollinen, ettei kukaan kuullut mun ajatuksia. Delilah kietoutui tiukemmin muhun ja hänen huokailunsa muuttuivat vaikerrukseksi. Luulen, et meistä lopulta lähti niin paljon ääntä, että koko rappu kuuli sen.
Mä pidin Delilahia sylissäni, enkä halunnut ikinä päästää irti. Mä halusin hänen olevan osa mun elämää aina, en ikinä kohtelis häntä huonosti tai epäkunnioittavasti. Delilah silitti mun rintaa ja näytti mietteliäältä. "Mitä sä kelailet", kysyin. "Mä taidan rakastaa sua, Jamie", hän sanoi yllättäen. Vedin hänet tiukemmin syliini. Kuiskasin sen korvaan, et mäkin rakastin sitä, rakastin enemmän, kun halusin edes itselleni myöntää.
Kuukaudet kului. Mä olin koko ajan niin onnellinen, et välillä huomasin käveleväni kadullakin typerä hymy kasvoillani. Mä rakastuin Delilahiin koko ajan kovemmin. Muutama viikko sit mä näin sen viimeks. Se oli vähän omituinen. Me oltiin suunnattu rannalle kuutamouinnille ja se kysy multa, että rakastinhan mä sitä, kävi miten kävi. Kysymys oli vähän outo, mut mä sivuutin sen omituisuuden ja vedin hänet syliini ja sanoin, ettei maailmassa ole mitään, mikä vähentäis mun rakkauttani häntä kohtaan.
Kun me tuona iltana raksteltiin sillä samaisella rannalla, huomasin hänen itkevän. Vedin hänet syliini. Olin vähän hämilläni. Kun kysyin mikä hänellä on hän sanoi olevansa niin onnellinen. Jestas, itkeeks naiset oikeasti onnesta? Luulin sen olevan urbaanilegenda. "Jamie, veisitkö sä mut kotiin. Mä oon tosi väsynyt", hän sanoi ja painoi päänsä mun rinnalle. Kiedoin pyyhkeen hänen ympärilleen ja kannoin hänet autoon. En sanonut mitään ääneen, mutta olin varma, että hän oli lihonut aika reippaasti. Mua nauratti hieman, kun mietin, miten paljon hän läväyttäisi mua turpaan, jos sanoisin sen ääneen. Ajoin hänen luokseen ja kannoin hänet vuoteeseen. Suutelin häntä varovasti ennen kuin poistuin. Mä en mielelläni jättänyt häntä yksin, mut tiedän, et hän olis erikseen pyytänyt mua jäämään, jos ois toivonut niin.
Mä en oo muutamaan viikkoon nähnyt häntä. Helvetti, jos mä olisin tiennyt, että hän tekee katoomistemput, en olis jättäny häntä yksin! Hän silloin tällöin laitto mulle tekstiviestin ja kertoi että oli kunnossa. Hän ei kertonut missä oli, tai milloin tulis takaisin. Hän sanoi vain, että hänellä oli valtava ikävä mua. Mua raivostutti, että hän oli lähtenyt sanomatta mitään. Mua raivostutti, ettei hän kertonut missä oli! Mä tiesin, et jotain oli vialla, sillä hän oli ollut niin omituinen, kun viimeksi nähtiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti