My, my, my Delilah... OSA 2

Mä tuojotin levottomana kelloo. Se lähenteli jo kuutta. En usko, et Summer tulis. Eiks muijat oo kuitenkin melko tarkkoja aikataulun suhteen?
Tosin, mä olin sanonut Summerille ainoostaan, et mä olisin viiden aikaan kotona, en suoranaisesti siihen aikaan pyytänyt häntä paikalle. Jokatapauksessa, mitä enemmän aikaa kului, sitä hermostuneemmaks mä tulin. Kun kello oli puoli seitsemän, ovikello soi. Ääni sai mun sydämen jättämään muutaman lyönnin välistä. Ei saatana, mua ihan aidosti jännitti sen kimman tapaaminen. Ennen kun avasin oven, vedin muutaman kerran syvään henkeä. En saanut näyttää päällepäin kuinka paljon mua hermostutti...

Oven takana seisoi hermostuneesti ympärilleen pälyilevä punatukkainen kiltsi. Hän  ei todellakaan vastannut perinteistä naisihannettani. Hänellä oli pienet rinnat, leveä perse, lyhyet pökkelöjalat ja suu, joka näytti liian suurelta suhteessa hänen kasvoihinsa. Hän ei ollut sellainen langanlaiha barbiemainen tyllerö, joita kotiin yleensä raahasin. Silti, tuossa pisamanaamaisessa tyllerössä oli jotain äärettömän seksikästä.

Hän pälyili minua kulmien alta vaivaantuneesti ja varmasti huomasi, miten mittasin häntä katseellani. Hetken aikaa mun teki mieli lyödä ovi takaisin kiinni. Ei siksi, että hänen ulkonäkönsä ei vastannut odotuksiani vaan lähinnä siksi, etten jumalauta tiennyt mitä sanoa. Summer huokaisi turhautuneena. "Aiotko pyytää mut sisään, vai et", hän kysyi. Hänellä oli käheä, tajuttoman seksikäs ääni. Siirryin sivummalle ja pyysin anteeksi. Summer astui eteiseen ja vilkuili hieman ympärilleen. "Mun nimi on muuten Delilah, en haluu että mua kutsutaan Summeriks muualla kun netissä", hän sanoi ja käveli olohuoneeseen. Mä käveli hänen perässään, enkä edelleenkään osannut sanoa mitään. Päässäni alkoi soimaan biisi, heti kun kuulin hänen nimensä: As she deceived me, I watched and went out of my mind. My, my, my Delilah...

Laitoin elokuvan pyörimään, mut mun oli todella vaikee keskittyä siihen. Delilah ei ulkonäöllisesti ollut sellainen, joka normaalisti miellyttäs mua, mut jokin tossa pimatsussa kiehto. Mä olin saanut suustani ehkä kolme järkevää sanaa ja pelkäsin, et Delilah piti mua vähäjärkisenä. "No, veikö kissa kielen vai miks helvetissä oot hiljaa", hän tivasi ja kuulosti melko kyllästyneeltä. "Sä pyysit mut tänne, koska halusit keskustella jonkun kanssa kasvotusten". Mä raavin hermostuneesti päätäni. En muista millon mä olisin ollut näin epävarma itsestäni ja siitä, mitä mä seuraavaks sanoisin. "Totta puhuen, mä en tiä mitä mä sanoisin", sain viimein sanotuks. "Sä oot aikalailla vastakohta siitä, mitä mä odotin". Helvetti, toi kuulosti just siltä, miltä sen ei pitänyt kuulostaa. Delilah katto mua ja hetken aikaa näytti loukkaantuneelta. "Eli odotit hyvännäköstä, isotissistä blondia, joka heittäytyy syliis heti ovella", hän sanoi ivallisesti. "No... Niin". Ei! Eieieiei! Mikä mua vaivaa? Mä en oikeesti edes tiä mitä mä odotin. Se, että Delilah oli niin itsevarma ja sinut itsensä kanssa sai mun pasmat sekasin. Olin tottunu heikon itsetunnon omaaviin naisiin, jotka teki mitä vaan, jotta tuntis edes hetken olonsa kauniiks.

Delilah huokaisi ja olin varma et se nousis ja lähtis. Sen sijaan se tuojotti mua säälien. En pitänyt tosta katseesta, en yhtään. "Sä oletat, että jokainen nainen levittää jalkansa sulle, kun sä sormias napsautat? Olethän sä komea, mutta sun vahinkos et mä tiän millanen kusipää sä oikeesti olet. Mä en tullu tänne paneen, vaikka sä niin oletitkin". Mua suututti. Oli eri asia sanoa tollasta netissä, kun laukoa päin naamaa. Naurahdin hieman. "En mä sua painais", sanoin paljon tylymmin kuin olin ajatellut. Jos mulla ois pokkaa, niin lisäisin vielä, etten painais häntä, koska saatoin hieman pitää hänestä. Delilah käänsi nopeasti katseensa telkkariin ja hetken aikaa hän näytti epävarmalta pieneltä tytöltä. Mun teki mieli pyytää anteeksi sanojani, mut jostain syystä en saanut sanottua, että olin pahoillani.

Sen sijaan, et oisin sanonut mitään, mä hivuttauduin lähemmäs sitä. Delilah katsoi mun lähentelyäni sivusilmällä ja vetäytyi hieman kauemmaks musta. Mun teki mieli sanoo sille, etten mä tarkottanu, ettenkö haluis panna sitä. Mä halusin. Paljon. Mä halusin ansaita paikkani sen vuoteesta. Mä halusin aidosti tutustua siihen, mä halusin todistaa sille, etten mä oikeesti ollu kusipää. Tai ehkä mä olin, mut en halunnu olla kusipää sille.

Mä en tiä, miksen mä sanonu mitä mä ajattelin. Sen sijaan, mä yritin lähennellä sitä. Kiedoin käteni sen ympärille ja painoin kevyen suukon sen korvalehdelle. Tiesin, et muijat meni ihan pähkinöiks siitä. Delilah värähti hiukan, mut ennen kun ehdin ees ymmärtää läväytti se litsarin mun otsaan ja työnsi mut kiukkusena pois. Kukaan ei ollu ikinä torjunu mua, ei ikinä. Ja se, että Delilah torjui mut noin kärkkäästi, oli aika kolaus mun itsetunnolle. Mua suututti ihan helvetisti. Suututti lähinnä se, että olin lähtenyt lähenteleen sitä. "Mitä helvettiä sä yrität" se kivahti samalla kun työnsi mut pois. "Olishan se pitäny arvata, et sulla ei ikinä oo muuta mielessä, kun pillu", se mumisi itsekseen ja nousi ylös lähteäkseen. "Mä halusin vaan tehä sulle palveluksen", sanoin. Mä olisin toivonu, et Delilah olis lähteny, eikä kääntyny katsoon mua kysyvänä. Mä en oo koskaan ollu hyvä hillitseen sanojani, jos suutun. Ja mä en todellakaan halunnu loukata Delilahia...

"Anteeks mitä", se kysyi ja katto mua silmät halveksuntaa täynnä. "Helvetti! Mä oon tienny koko ajan, et sä et oo muuta kun munaa vailla oleva eukko, joka on niin susiruma, et seura täytyy etsiä netistä". Jumalauta, että mä vihasin itseäni. Delilahin ilme muuttui vihaisesta surulliseks. "Ja kun mä näin sut, tiesin ettei tollanen läskiperse oo jalkonsa väliin miestä ikinä saanutkaan. Sä oot joko helvetin tyhmä tai lepakko, kun et tarttunu tilaisuuteen, joka sulle kerran elämässä suodaan". Mä löin nyrkkini seinään. Mua ällötti oma itseni ja se, mitä just olin laukonut suustani. Olinkohan mä ikinä hävennyt ja vihannut itseäni näin?  Delilah pelästyi ja näytti hetken miettivän, että mätkäsenkö mä seuraavaks nyrkkini sen naamaan. Mä purin hampaat yhteen ja suljin silmäni. "Kusipää", Delilah kuiskasi ääni väristen ja kipitti tiehensä. "Läski lehmä", huusin hänen peräänsä ennen kuin hän pamautti oveni kiinni.

Löin nyrkkini uudestaan seinään. Ja uudestaan, ja uudestaan. Löin niin monesti, että luulin jo rystysteni murtuneen. Lysähdin lattialle istumaan ja puristin silmäni kiinni, sillä tunsin kyynelten polttelevan, enkä jumalauta suostunut itkemään!
Istuin lattialla monta tuntia. Mä en oo kai koskaan ollut niin pahoilla mielin jonkun eukon takia. Tai okei, oonhan mä ollu pahoillani eukon takia, mut syy on ollu lähinnä se, et mun on tehny pahaa toisen tyhmyyden takia. Tää fiilis oli ihan eri. Mä olin sanonu jotain, mitä en missään nimessä tarkottanu. Mä olin loukannut sellasen ihmisen tunteita, jota en halunnut loukata. Mä olin pilannut mahdollisuuteni tähän asti ainooseen naiseen, johon halusin luoda muunlaisenkin suhteen, kuin vain seksisuhteen. Mietin, minkälaisen neuvon Summer antaisi, jos olisin joskus tälläsellä ongelmalla sitä lähestynyt.

Avasin tietokoneen. Mä tiesin jo valmiiksi, et Delilah ei olisi paikalla. Vaikka olisi, se ei vastaisi mulle. Summer oli online -tilassa. Mietin hetken, usklataisinko laittaa hälle viestiä, ennen kuin aloin näppäilemään sanoja ruudulle. "Mä olin tänään taas kusipää. Tapasin ihan tajuttoman upeen kiltsin ja toimin ja sanoin just päinvastasia asioita, mitä halusin tehä ja sanoa. Jos mä koskaan enää tapaisin tätä tytsyä, haluisin sanoo sille, miten pahoillani oon. Halusin jo tänään sanoa, mut mä en osaa. Tai uskalla. Mä pelkään, et jos joskus tapaan vielä hänet, että sanon jotain sopimatonta. Mä en osaa puhua oikeesti älykkäille naisille. Mä toivoisin, et se tietäis, että mä vihaan itseäni sen vuoks mitä sanoin. Saatan vihata itseäni muutenkin". Luin kirjoittamaani viestiä uudelleen ja uudelleen. Mietin, miten pystyisin kirjoittamaan sanoiksi, miten pahoillani oikeasti olen. Pyyhin koko tekstin pois ja kitjoitin uuden anteeksipyynnön. Pyyhin senkin pois ja kirjoitin uuden, ja taas uuden. Kolmannen tekstin pyyhittyäni kirjoitin sanat "sori" ja painoin lähetä -nappia. Jos mä en edes pystynyt kirjottaan anteeksipyyntöä, miten mä ikinä pystyisin kasvotusten sanomaan Delilahille, miten pahoillani olen...