Mä en ollut juurikaan nukkunut kuluneen parin viikon aikana. Mä kaipasin Delilahia niin että kipeetä teki. Joka aamu mä nousin varhain ja kävelin kaupungin läpi hänen kämpilleen toivoen, että hän olisi kotona.
Joka kerta olin vetänyt vesiperän. "Vieläkö sä tapailet sitä läskipersettä", kuului ääni takaani, kun odotin hissiä. Mua raivostutti. En pitänyt tuosta äänensävystä enkä siitä, miten hän puhui Delilahista. Kukaan muu ei saanut kutsua häntä läskiperseeks, kun minä. Vilkaisin naapurin rouvaa. Hän oli ottanut lisää täytettä huuliinsa ja mitä ilmeisemmin tisseihinsä. Hyi paska, mitäköhän mä olin tollasessa vahanuksessa joskus nähnyt?
Rouva nojasi lähemmäs mua ja kuiskasi korvaani, kuinka paljon oli kaivannut kunnon kyytejä. Mä en oikein tiä mitä mä sillä hetkellä tunsin. En tainnut kunnolla edes keskittyä, mitä rouva mulle sanoi, sillä en saanut Delilahia mielestäni. "Mä oon monesti kuullut, kun sä nait sitä rumaa eukkoa ja mä mietin, että teetkö sä niin vaan kiusatakses mua". Katsoin muijaa ihmeissäni. "Ootko sä tosissas", kysyin enkä edes yrittänyt peittää huvittuneisuuttani.
"Miks sä muuten painaisit sellasta sotanorsua? Se ei käy järkeen. Kyl mä tiän millasia tyttöjä sä normaalisti tuot kotiisi", hän sanoi kärkkäästi. "Sano häntä sotanorsuks vielä kerran, niin muotoilen noi sun turpeet huules uuteen uskoon", sanoin hänelle koettaen pitää ääneni peruslukemilla. Mua raivostutti, raivostutti ihan helvetisti. Mulla oli ihan tajuton ikävä Delilahia ja sit joku tollanen vanha leikelty kana tulee mulle haukkumaan sitä. "Ai sä huomasit viimein, mun uudet huulet. Laitatin ne sinua varten. Haluan näyttää silmissäsi yhtä kauniilta, kuin ne naiset joita viet kotiisi", hän sanoi omituinen ilme kasvoillaan. Oliks tää muija ollu aina näin sekasin?
Hissin ovi aukesi. Hän työnsi mut hissiin ja kyykistyi eteeni. "Mä tiedän mistä miehet tykkää, mä tiedän mistä sä tykkäät. Voin panna pääni pantiksi, ettei läskiperse oo imeny munaa kertaakaan", hän sanoi ja avasi sepalukseni. Mä en tiä mitä mä ajattelin tossa tilanteessa. Halusin nostaa muijan seinälle, mut toisaalta mun oli tosi vaikee keskeyttää sen touhut. Mä annoin sen jatkaa hetken ennen kun panin touhulle stopin. Delilah oli tosiaan tehnyt mulle jotain, sillä muuten mä en ikinä, IKINÄ kieltäytyis suihinotosta... "Ehkä sun pitäs imee miehes munaa, jos se sit suostuis välillä jopa paneen sua", sanoin ja yritin napittaa housujani. Eukko katto mua, esti mua kiinnittämästä housun sepalusta ja näytti hieman tärähtäneeltä. "Se heitti mut ulos, jätti mut. Jonkun nuoren näpsäkän blondin takia", se sano nopeesti. No se selittää. Ylelliseen elämään tottunut täti sekoaa, kun rikas mies ottaa eron ja jättää puille paljaille. "Jokatapauksessa, mun mulkku on offlimits", sanoin ja kiinnitin sepalustani.
Samalla hetkellä hissin ovi aukeaa ja Delilah tuijottaa ensin mua, sitten puoliksi avonaista sepalustani ja polvillaan maassa istuvaa naista. Mä olin hetken niin uskomattoman onnellinen hänen näkemisestään, etten heti tajunnut, miltä tää tilanne hississä hänen silmäänsä näytti. Delilah kääntyi sanomatta sanakaan. "Odota, Delilah. Käsitit väärin", hyppäsin maassa istuvan eukon yli ja säntäsin Delilahin perään.
"Miten mä voisin tollasen käsittää väärin", hän kivahti eikä kääntynyt katsoon mua. "Koska mä vannon sulle, että toi näytti paljon pahemmalta, kuin se onkaan", sanoin. "Sä sanot, että toi muija ei just ottanut sulta poskeen, et se vaan näytti siltä", Delilah kivahti. Eukko hississä nauroi hieman hysteerisenä ja huusi, että jos sotanorsu ei antaisi, niin hänen tarjouksensa olisi edelleen voimassa. Delilah katsoi naista hämillään. "No... Niin", sanoin. Noinhan se kokolailla meni. "Sä tiedät, että mä rakastan sua", sanoin enkä kiinnittänyt huomiota eukon huutoihin. "Sä voit mun puolesta lihoo miten paljon vaan ja mä rakastaisin sua silti".
Delilah nauroi surullisesti. "Sä olet ihan aasi", hän sanoi ja nauroi. "En mä ole lihonut. Tai no olen varmasti jonkun verran, mutta kuvittelitko sä tosissas, että oon kasvattanut tälläsen mahan vaan syömällä". Hän nauroi. Mä olin hieman hämilläni. Mä tiedän, että hän nauroi mulle, mutta en oikein tahtonut ymmärtää, mitä hän yritti kertoa. "Pässi, mä olen raskaana", hän sanoi, kun huomasi, ettei mulla leikannut. "Okei", sanoin ja koitin sulattaa kuulemani. "mut missä sä oot ollu tän pari viikkoa? Mä oon ollu huolesta soikeena", mä kysyin äkäisemmin kun oli tarkotus. Delilah lakkasi nauramasta ja sanoi, että hänellä oli raskausmyrkytys, jonka vuoksi hänen tarvitsi olla sairaalassa jonkin aikaa. "Mikset sä kertonu mulle", kivahdin. Ei kai tollasta asiaa kuulu pimittää toiselta? Delilah näytti vähän surkealta. "Mä pelkäsin et jotain menee vikaan. En halunnut kertoa, ennen kuin olin varma, et kaikki on kunnossa".
Mä laskin käteni hänen vatsalleen. Tavallaan ymmärsin ton pointin. Mä olisin ollut innoissani tulevasta lapsesta ja jos jotain olis mennyt vikaan, olisin ollut pettynyt. Surullinen. "Ja sä olisit sit yksin kantanut murheen siitä, että jotain meni vikaan. Sä et oo ihan terve", sanoin ja mua oikeesti suututti. "Sun ei kuulu suojella mua miltään, on mun tehtävä pitää huoli susta". Delilah huokaisi ja myönsi tehneensä väärin. "Mä en haluu kinata sun kanssa nyt. Mulla on ollut niin tajuttoman kova ikävä sua. Mä haluun nyt vaan olla sun lähelläs, voidaan puhua tästä ja tuosta, mitä hississä oikeesti tapahtu, myöhemmin", hän sanoi ja painoi päänsä olalleni. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja puristin hänet itseäni vasten. Taivas, miten kova ikävä mulla olikaan ollut häntä!
Delilah makasi mun kainalossa sängyllä, ja kerto, et oli tiennyt raskaudesta alusta asti. Se sano, ettei itsekään enää ymmärtänyt, miksei heti kertonut mulle. Se sano, et se tartti aikaa asian sulatteluun ja hyväksymiseen. "Mä tosissani haluisin kuulla, mitä hississä tapahtui", hän sanoi yllättäen ja kuulosti hieman surulliselta. Salaa toivoin, et se olis jo unohtanu koko hissiepisodin, mut mä kuitenkin kerroin mitä siellä tapahtu. Hän nousi istumaan ja hieroi ohimoitaan.
"Sä tosissas kerrot mulle, että sä annoit sen eukon ottaa sulta poskeen, vaikka vielä hetki sit sä vannoit, ettei se muija tehnyt mitään, et se vaan näytti siltä", hän sanoi. "No eihän se ollu mitään. Mä keskeytin sen". Mä en jaksanut ymmärtää miks Delilah teki tosta niin ison numeron. "Enhän mä edes pannu sitä", sanoin ja tajusin itekkin, miten idiootilta kuulostin.
Delilah nousi pystyyn ja näytti hieman jopa vaaralliselta. "Et edes pannu sitä? Voi vittu, Jamie, haluutko kunniamerkin", hän huusi. "Ootko sä tosiaan niin urpo, että kuvittelet sen olevan okei, että joku toinen muija ottaa sulta suihin, jos et pannu sitä? Miten sä jumalauta voit olla noin tyhmä". Delilah puki raivoisasti vaatteita päälleen. Mua suututti, et se puhu mulle tohon sävyyn. En mä ollu tottunu et mulle puhutaan noin. "Mihin sä meet", oli ainoo mitä mä sain suustani ulos samalla kun seurasin sitä alakertaan. Delilah kääntyi eteisessä muhun päin ja näytti tajuttoman vihaselta. "Meen kattoon, josko joku kiva naapurin setä antais mulle suuseksiä, koska se on niin kauan okei, kun mä en pane sitä ja muistan keskeyttää sen ennen kun tuun". Auts. Kun Delilah esitti asin noin, tajusin oman mokani laajuuden. Jos mä olisin yllättänyt Delilahin samasta tilanteesta, olisin raivostunut. Ja loukkaantunut. Jo pelkkä ajatus tuntu vastenmieliseltä. Tartuin hänen käteensä. "Jos joku koskee suhun, mä tapan sen", sanoin ja tosissani tarkoitin sitä. "Tiedät, miltä musta tuntu", hän sanoi hengittäen omituisen raskaasti. Hän puristi huulensa tiukasti yhteen ja nojasi seinää vasten. "Ootko sä kunnossa", kysyin, sillä hän alkoi näyttää tosi kummalliselle.
Delilah parahti omituisesti ja taittui kivusta kaksinkerroin. Mä hämmästyin itsekin, miten hyvin onnistuin pitään pääni kylmänä enkä mennyt paniikkiin. Sen enempää miettimättä kannoin Delilahin autoon ja ajoin sairaalalle. Paniikki otti vallan vasta, kun katsoin, miten muutama lääkäri kärräsi lujaa vaikertavan Delilahin ensiapuun. Oliko tää mun vika? Mun pää oli tyhjä ajatuksista, kun istuin sairaalan käytävällä ja tuijotin kelloa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti