"Did I need the pain just to feel alive..."

"Did I need the pain just to feel alive
Did I get this numb just to survive
Did I need the rain just to feel alive
Did I get this cold, just to survive

Would you please, could someone please
Could someone make me unbroken again
Is there someone I could reach
Could someone make me whole again"

Anouk vei osan minua mukanaan. Olin kuin vieras omassa kehossani. Annoin hänelle sydämeni, rakkauteni - kaikkeni. Rakastuin siihen boheemiin taiteilijatyttöön, jonka tapasin vuosia sitten. Tuo tyttö vain lakkasi olemasta, kun kiireinen uranainen astui esiin.

Maalaistalo Monte Vistassa

Aikaisemmin esittelemäni mustalaisleirin asukkaat Athalia ja Chavi päättivät pakata tavarnasa ja muuttaa pois vastanaineen pariskunnan nurkista. Chavi on kerännyt melkoisen omaisuuden rikollisella tavalla ja Athalia on onnistunut myymään joitan valokuviaan, joten naisilla oli yhdessä varaa ostaa oma talo. Molemmat olisivat halunneet asunnon keskustasta, mutta nähtyään tämän talon, he rakastuivat siihen. Edes sijainti ei haitannut naisia, onpahan nyt omaa rauhaa. Talo sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta.

Talon julkisivua:

Kiinteistövälittäjän mukaan talo on lähes sata vuotta vanha, vain kertaalleen remontoitu vanha maalaistalo. Tontti ei ole kovin suuri, mutta entinen asukas omisti muutaman hevosen, jotaka laidunsivat talon vieressä olevalla niityllä.

Athaliaa erityisesti kiehtoi talon pihalla oleva oleskelutila. Nuori nainen on aina viihtynyt ulkosalla ennemmin kuin sisätiloissa.

Ulko-ovesta sisääntullessa ensimmäisenä vastassa on iso eteinen. Eteinen oli sen verran tilava, että Athalia sai sinne sijoitettua oman pienen taiteilijanurkkauksensa...

 Eteisestä menee ovet talon muihin huoneisiin. Oven oikealla puolella on ovi vessaan sekä olohuoneeseen...

... Ja vasemmalla puolen ovet keittiöön ja makuuhuoneeseen.

Talossa on vain yksi kylpyhuone, mutta se on melkoisen suuri näinkin pieneen asuntoon. Naiset saivat sinne hyvin mahtumaan kaiken tarpeellisen, jopa pyykkikoneen. Vessa, kuten koko muukin asunto, on sisustettu värikkäästi. Molemmat tytöt rakastavat boheemia mustalaistyyliä.

Boheemi sisustus jatkuu olohuoneessa. Televisiota kumpikaan naisista ei halunnut, joten isot kirjahyllyt ja lukuisat kirjat korvaavat puuttuvan television. Huoneen keskipisteenä toimii vanha takka.

Keittiössäkään ei ole säästelty värejä. Kumpikaan naisista ei voi sietää modernia, väritöntä tyyliä, jonka vuoksi he ovatkin käyttäneet rohkeasti voimakkaita värejä.

Talossa on vain yksi pieni makuuhuone, jonne naiset eivät halunneet tuoda mitään turhaa. Makuuhuone on vain nukkumista varten, siellä ei kuluteta aikaa.

Seuraavassa postauksessa kerron hieman miten kahden naisen, jotka eivät juurikaan tule toimeen (lähinnä Chavin inhottavan luonteen vuoksi) keskenään. Lisäksi talo on saanut yhden uuden asukkaan...

Elämää mustalaisleirissä

Aluksi esittelen mustalaisleirissä asustelevan yksinhuoltajamiehen sekä hänen tyttärensä:

Pias on yksinhuoltajaisä, joka on viettänyt kiertolaiselämää koko elämänsä. Elantonsa hän on aina tienannut musiikilla; hän on lahjakas kitaransoittaja.
Pias tapasi tyttärensä äidin matkustaessaan Ranskassa. Hän oli silloin hyvin nuori ja halusi kokea monia seikkailuja. Niinpä hän vietti yhden kesän Ranskan katuja kulkien kauniin espanjalaisen taiteilijaneidon kanssa. Kesä vaihtui syksyksi, keräsi Pias tavaransa vankkuriinsa ja suuntasi kohti uusia seikkailuja. Seuraavana kesänä hän jälleen palasi Ranskaan, mutta ei löytänyt kaunista taiteilijaansa. Eräänä iltana hänen vankkurinsa oven eteen oli ilmestynyt kori, jossa oli lappu "Sinulta jäi jotain minun haltuuni" sekä muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva. Tämän jälkeen hän ei enää ikinä kuullut tyttärensä äidistä.
Pias suuntasi pienen vauvansa kanssa kohti Italiaa, jossa hän tutustui Chaviin ja Briyaan. Siitä päivästä pitäen, hän on kiertänyt maita ja mantuja kaksosten kanssa, välillä pysähtyen asustamaan johonkin kaupunkiin pitemmäksi aikaa.
Pias on ensitapaamisesta lähtien ollut salaa rakastunut Briyaan, Chavista puolestaan on tullut hänelle yhtä läheinen, kuin siskosta.

Athalia ei ole isänsä tavoin kiertänyt maata paljoa, sillä hänen tullessaan kouluikään, Pias päätti, että tyttö menee kouluun. He asettuivat asumaan Monte Vistaan metsän laidalle. Athalia oli koulussa usein huomion keskipisteenä syntyperänsä sekä erilaisuuden vuoksi. Athalia oli usein koulukiusaamisen uhri ja kosti kiusaajilleen usein varastamalle heidän tavaroitaan. Näpistelyn vuoksi Athalia joutui usein opettajien kanssa vaikeuksiin ja rehtorin puhutteluun. Kun erään liikuntatunnin päätteeksi muut oppilaat olivat kirjoittaneet Athalian pukukaapin oveen "haiseva varasteleva mustalainen" ja leikanneet hänen vaatteet silpuksi, vaati tyttö isältään päästä sisäoppilaitokseen opiskelemaan taidetta. Pias lupasi yrittää hankkia lukukausimaksuihin tarvittavan summan rahaa, mutta summa ei tahtonut tulla kasaan. Chavin loistavien näpistelytaitojen avulla rahat saatiin kasaan ja Athalia pääsi opiskelemaan.

Nykyään Athalia on jo aikuinen. Hän on perinyt isänsä vahvan leuan ja kulmikkaat kasvot. Athalian on intohimoinen valokuvaaja ja haaveileekin joskus olevansa menestynyt valokuvaaja. Hän haluaa myös olla mustalaiskulttuurin puolestapuhuja ja korostaa sitä, että he eivät ole pohjasakkaa, sekä työskennellä koulukiusausta vastaan.

*********************************

Loppukesän pimenevät illat Briya, Athalia, ja Chavi viettivät nuotion ääressä. Athalia oli kohta lähdössä sisäoppilaitokseen, joten naiset halusivat viettää kaiken vapaa-aikansa Athalian seurassa. 

Chavi "työskentelee" taskuvarkaana, joten hänen työaikansa sijoittuu iltaan ja yöhön. Ennen Athalian lähtöä, hän piti muutaan päivän vapaata, jotta voisi viettää poislähtevän tytön seurassa mahdollisimman paljon aikaa. Chavi on koko ikänsä rohkaissut Athaliaa elämään elämänsä niinkuin hän itse haluaa, ei niinkuin hänen isänsä tai kulttuurinsa pakottaa. Jos tyttö halusi elää gajien parissa, hänen tulisi tehdä niin. Chavi itse on yrittänyt aikanaan elää gajien (valkoisten) parissa ja parhaansa mukaan sopeutua yhteisöön. Ennakkoluulot ja ihmisten ahdasmielisyys estivät häntä saamasta töitä joten olosuhteiden pakosta, hän palasi kiertolaiselämään. Hän toivoo, että Athalialla, jonka suonissa virtaa myös espanjalaisverta, olisi valoisampi tulevaisuus ja hän pystyisi elämään gajien parissa ilman konflikteja...

Athalian lähdettyä sisäoppilaitokseen, Pias vihdoin uskalsi lähestyä Briyaa romanttisesti. Briya oli aluksi hyvin hämillään miehen ihastuksesta ja oli hieman torjuvakin. Pias puolestaan  oli päättänyt saada Briyasta vaimon, joten hän sitkeästi piiritti naista.

Lopulta Briya lämpeni Piasin iskuyrityksille ja heidän suhteensa läheni. Chavi oli melkoisen järkyttynyt tästä suhteesta, sillä hän oli aina kuvitellut, että heidän kanssaan asuva Pias oli niin sanotusti "off limits". Chavi on suhteellisen kevytkenkäinen nainen, joten olisi enemmän kuin mielellään viettänyt yönsä Piasin vuoteessa. Koska hän ei kehittänyt mieheen romanttista suhdetta, heistä tuli todella läheiset ystävät.

Piasin ja Briyan alettua seurustelemaan, Chavin välit heihin kumpaankin viilentyivät. Chavi ei halua jäädä kakkoseksi siskolleen, vaan flirttailee Piasille röyhkeän avoimesti. Pias on tästä hyvinkin hämillään, eikä tiedä miten asiaan tulisi suhtautua.

Lopulta Pias keräsi rohkeutta ja pyysi Briyaa vaimokseen.

Naimisiin he menivät pian kihlauksen jälkeen. Chavi ei ottanut osaa vihkitilaisuuteen.

Pian häiden jälkeen koitti Athalian valmistumispäivä ja hän palasi kotiin. Athalian on vaikea hyväksyä Briya uudeksi äitipuolekseen, koska on pitänyt naista siskonaan. Briyalla on kova työ, jotta voittaisi tytön jälleen puolelleen...

Mustalais"leirin" muodonmuutos

Tuo aikaisemmin esittelemäni mustalaisleiri koki hieman muodonmuutosta. Tässäpä kuvia päivitetystä ulkokuoresta sekä sisätiloista:

Talot sai kokonaan uuden maalipinnan, sekä uudet ikkunat ja ovet. Tein näistä taloista ihan tarkoituksella överivärikkäät, joka sopii mustalaistyyliin.

Heti ulko-oven vasemmalla puolen on oleskelutila, joka ajaa olohuoneen virkaa. Talot ovat todella pienet, joten tilaa ei ole ylimääräselle tavaralle. Telkkaria asunnoista ei löydy.

Oleskelutilan vieressä on ruokailutila...

...Ja ruokailutilan vieressä pieni keittiö. Verhon takaa löytyy kaksosten makuutilat.

Pieni mustalais"leiri" Monte Vistassa

Päätin tehdä uusia simejä Monte Vistaan ja toteutin pitkään mielessäni pyörineen idean: mustalaisleiri! Tästä ei tosin tullut sellainen kun piti, mutta tänään uusi yritys tehdä parempi.
Tämä eilen väsäämäni ei varsinaisesti ole leiri, ehkä paremminkin pieni kortteli, asuinyhteisö.

Jokatapauksessa, "leirissä" asuu kaksi perhettä; kaksostytöt Briya ja Chavi Baul sekä yksinhuoltajaisä tyttärensä kanssa. (en muista heidän nimiään :D)

Tontti on sijoitettu suhteellisen syrjään metsään ja tarkoituksella täytin pihan pensailla. Talot, tai parakit, ovat todella pienet ja niistä löytyy vain välttämätön. Voin myöhemmin ottaa kuvia sisätiloistakin, jahka olen sisustuksen saanut valmiiksi.

Keitä "leirissä" sitten asuu?

Kaksostytöt Briya ja Chavi. Vaikka he ovat lähestulkoon identtisiä, ovat he luonteeltaan kuin yö ja päivä.

Briya on siskoista se, joka kunnioittaa vanhoja perinteitä. Hän on melko ujo ja välttelee vieraiden seuraa ja viihtyykin parhaite "omiensa" parissa. Hän jatkaa äitinsä ja isoäitinsä jalanjäljissä ja haluaa kohota ennustajauran huipulle.

Chavi on puolestaan lopen kyllästynyt kiertolaiselämään ja haluaakin keskittyä vain elämästä nauttimiseen. Hän harrastaa irtosuhteita, varastelee ja haaveilee elämästä sivistyksen parissa, rikkauksissa. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa perinteet saatika jatkaa sukunsa perinnettä kädestäpovaajana.

En ole vielä ehtinyt ottaa kunnon kuvaa yksinhuoltajaisästä ja tämän tyttärestä. Tässä kuitenkin on yksi kuva, jossa mies keskustelee Chavin kanssa. Tämä mies taitaa olla yksi niistä harvoista, joita Chavi ei halua iskeä, sillä he ovat matkanneet ympäri maata yhdessä niin pitkään, että heille on kehittynyt ns. sisarellinen suhde.

Toivon mukaan tänään saan uuden mustalaisleirin valmiiksi ja siitä tulisi sellainen kun suunnittelinkin... Jokatapauksessa lisään vielä sisäkuvat, sekä kuvat isäsätä ja tyttärestä.

Kaupunkiasunto Monte Vistassa

Olen tämän päivän pyhittänyt (sairaana kun olen) lähes kokonaan talon rakentamiseen. Halusin rakentaa talon Monte Vistan keskustaan, ja koska Monte Vistan talot ovat kaikki tyylillisesti keskenään samanlaisia, halusin itsekin rakentaa talostani samaa tyylisuuntaa olevan. En ole muuten vielä sen suuremmin ehtinyt tutustumaan naapurustoon, mutta suorastaan rakastan kaupungin italialaishenkeä. Niinpä päätin hakea inspiraatiota italialaisista maalaistaloista ja yksi kaunis talo tulikin vastaan, jota käytin inspiraationlähteenä.

Esitelläänpä ensin talossa asusteleva pariskunta:

Mustalaisneitonen Anselika Majevski muutti Monte Vistaan taskussaan vain muutama roponen ja suuret unelmat. Hän haaveili rakastuvansa rikkaaseen mieheen ja että hän joskus asuisi omassa kodissa, eikä vuokralla pienessä yksiössä.
Hän ei ollut ehtinyt kunnolla edes asettumaan Monte Vistaan, kun tapasi naapurissa asuvan Ginon. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä eikä mennyt montaakaan päivää, kun pariskunta oli naimisissa. (Gino on Monte Vistan valmissimejä, en muista hänen alkuperäistä sukunimeään) 
Häiden jälkeen pariskunta osti pienen maalaishenkisen talon aivan keskustasta, koska Anselikan mielestä Ginon valtava koti oli niin hengetön. Nyt pariskunta odottaa esikoistaan ja Anselikan mielessä pyörii koko ajan pelko, että Gino ei näe lapsensa varttuvan, sillä mies alkaa pelottavasti lähestyä vanhusikää...

Gino on Monte Vistan rikkaimpia henkilöitä, mutta ehkä myös yksinäisin. Hänellä on ollut satunnaisia ihastuksia, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. Tavattuaan Anselikan hän rakastui tytön tummaan ja tuliseen olemukseen korviaan myöten ja kosi tyttöä jo heidän toisilla treffeillään. Gino alkaa jo uhkaavasti lähestyä vanhusikää ja halusi jo asuttua aloilleen.
Naituaan Anselikan Gino ei ole enää murehtinut mistään; hän on lähestulkoon uransa huipulla, hänellä on rahaa, kaunis vaimo ja lapsi tulossa. Voiko mies enää muuta vaatia?

Sitten taloon:

Tein talon tosiaan samalla tyylillä, kun Monte Vistan muutkin talot on tehty. En halunnut sotke mukaan mitään modernia tai uutuuttaan hohtavaa, vaan pyrin tekemään talon hieman rustiikkiseksi.

Talossa ei ole erillista takapihaa, vain pieni etupiha. En halunnut etupihallekkaan hirveästi lisäillä kasveja, puita tms, koska en halunnut "järkyttää" kaupungin yleisilmettä. Kaikki etpihan tavarat on keskitetty aivan talon liepeille.

Etupihalta löytyy muunmuassa pöytä ja tuolit, jos pariskunta haluaa juoda aamukahvinsa ulkona. rilliä heillä ei ole, enkä aio moista hommatakkaan... Pöydästä ja tuoleista huomaa simieni mieltymyksen vanhaan, kuluneeseen ja kierrätettyyn. Mitään ei kannata ostaa uutena, jos voi saada käyttökelpoista tavaraa käytettynä.

Pihalta löytyy myös tälläinen "rentoutumispaikka". Missäpä sitä mukavammin viettäisi lämpimät kesäillat, kuin omalla pihallaan seuraten auringonlaskua?

Sitten sisätiloihin. Ensimmäsenä, kun ovesta tullaan sisälle, tulee vastaan ruokailutila. Kuten alimmasta kuvasta näkee, talossa ei ole erillistä eteistä, vaan ulko-ovi tosiaan aukeaa suoraan ruokailutilaan ja keittiöön.

Keittiö on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarvittava. Keittiön yläkaapistoissa jatkuu sama rustiikkisuus, mitä oli jo ulkona olevissa huonekaluissa.

Koko asunnon värimaailma tulee esille jo keittiössä: oranssia ja laventelin sinistä/violettia. (jääkapin tuo levy ei ole oranssinkeltainen, vaan heijastavaa metallia. Ottaa varmaan seinästä nyt heijastuksena)

Olohuone on melko simppeli, koska en halunnut tännekään mitään erioisuuksia. Television suostuin huoneeseen laittaan, mutta en muuta. ;) (vihaan sitä, jos et omista telkkaria, niin simeillä on toiveena jatkuvasti "osta televisio". Enkä halua jokaisesta simistäni tehdä ruutukammoista :D)

Siirrytäämpä sitten yläkertaan, jossa ei ole kuin yksi huone ja talon ainoa kylppäri.
Siinä missä alakerrassa hallitsevana värinä oli oranssi, niin ylhäällä se on laventelinsininen. Pariskunta on varautunut jo tulevaan pienokaiseen, joka joutuu jakamaan huoneen vanhempiensa kanssa.
Makuuhuoneen huonekaluissa rustiikkisuus on jäänyt vähän vähemmälle, mutta sama pelkistetty linja jatkuu täälläkin...

Viimeisenä kylpyhuone, joka on talon ainoa huone, jossa on käytetty tummaa puuta valkoisen sijaan.

Semmonen talo! Itse tykästyin tähän taloon todella paljon ja mitä pitemmälle pääsin rakentamisessa, sitä enemmän talosta tykkäsin. Siitä on jo kovin paljon aikaa, kun olen viimeksi ollut lopputulokseen näinkin tyytyväinen.