Esitelläänpä ensin talossa asusteleva pariskunta:
Mustalaisneitonen Anselika Majevski muutti Monte Vistaan taskussaan vain muutama roponen ja suuret unelmat. Hän haaveili rakastuvansa rikkaaseen mieheen ja että hän joskus asuisi omassa kodissa, eikä vuokralla pienessä yksiössä.
Hän ei ollut ehtinyt kunnolla edes asettumaan Monte Vistaan, kun tapasi naapurissa asuvan Ginon. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä eikä mennyt montaakaan päivää, kun pariskunta oli naimisissa. (Gino on Monte Vistan valmissimejä, en muista hänen alkuperäistä sukunimeään)
Häiden jälkeen pariskunta osti pienen maalaishenkisen talon aivan keskustasta, koska Anselikan mielestä Ginon valtava koti oli niin hengetön. Nyt pariskunta odottaa esikoistaan ja Anselikan mielessä pyörii koko ajan pelko, että Gino ei näe lapsensa varttuvan, sillä mies alkaa pelottavasti lähestyä vanhusikää...
Gino on Monte Vistan rikkaimpia henkilöitä, mutta ehkä myös yksinäisin. Hänellä on ollut satunnaisia ihastuksia, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. Tavattuaan Anselikan hän rakastui tytön tummaan ja tuliseen olemukseen korviaan myöten ja kosi tyttöä jo heidän toisilla treffeillään. Gino alkaa jo uhkaavasti lähestyä vanhusikää ja halusi jo asuttua aloilleen.
Naituaan Anselikan Gino ei ole enää murehtinut mistään; hän on lähestulkoon uransa huipulla, hänellä on rahaa, kaunis vaimo ja lapsi tulossa. Voiko mies enää muuta vaatia?
Sitten taloon:
Tein talon tosiaan samalla tyylillä, kun Monte Vistan muutkin talot on tehty. En halunnut sotke mukaan mitään modernia tai uutuuttaan hohtavaa, vaan pyrin tekemään talon hieman rustiikkiseksi.
Talossa ei ole erillista takapihaa, vain pieni etupiha. En halunnut etupihallekkaan hirveästi lisäillä kasveja, puita tms, koska en halunnut "järkyttää" kaupungin yleisilmettä. Kaikki etpihan tavarat on keskitetty aivan talon liepeille.
Etupihalta löytyy muunmuassa pöytä ja tuolit, jos pariskunta haluaa juoda aamukahvinsa ulkona. rilliä heillä ei ole, enkä aio moista hommatakkaan... Pöydästä ja tuoleista huomaa simieni mieltymyksen vanhaan, kuluneeseen ja kierrätettyyn. Mitään ei kannata ostaa uutena, jos voi saada käyttökelpoista tavaraa käytettynä.
Pihalta löytyy myös tälläinen "rentoutumispaikka". Missäpä sitä mukavammin viettäisi lämpimät kesäillat, kuin omalla pihallaan seuraten auringonlaskua?
Sitten sisätiloihin. Ensimmäsenä, kun ovesta tullaan sisälle, tulee vastaan ruokailutila. Kuten alimmasta kuvasta näkee, talossa ei ole erillistä eteistä, vaan ulko-ovi tosiaan aukeaa suoraan ruokailutilaan ja keittiöön.
Keittiö on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarvittava. Keittiön yläkaapistoissa jatkuu sama rustiikkisuus, mitä oli jo ulkona olevissa huonekaluissa.
Koko asunnon värimaailma tulee esille jo keittiössä: oranssia ja laventelin sinistä/violettia. (jääkapin tuo levy ei ole oranssinkeltainen, vaan heijastavaa metallia. Ottaa varmaan seinästä nyt heijastuksena)
Siirrytäämpä sitten yläkertaan, jossa ei ole kuin yksi huone ja talon ainoa kylppäri.
Siinä missä alakerrassa hallitsevana värinä oli oranssi, niin ylhäällä se on laventelinsininen. Pariskunta on varautunut jo tulevaan pienokaiseen, joka joutuu jakamaan huoneen vanhempiensa kanssa.
Makuuhuoneen huonekaluissa rustiikkisuus on jäänyt vähän vähemmälle, mutta sama pelkistetty linja jatkuu täälläkin...
Viimeisenä kylpyhuone, joka on talon ainoa huone, jossa on käytetty tummaa puuta valkoisen sijaan.
Semmonen talo! Itse tykästyin tähän taloon todella paljon ja mitä pitemmälle pääsin rakentamisessa, sitä enemmän talosta tykkäsin. Siitä on jo kovin paljon aikaa, kun olen viimeksi ollut lopputulokseen näinkin tyytyväinen.
