Hello! Is it me you´re looking for? OSA 4

Pieni varoituksen sana: tämä osa on hieman "rivompi" kuin aikaisemmat.

ANDRE

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kampuksen ulkopuolella sijaitsevaan puistoon. Syrjäinen puisto ei ollut kovin suosittu oppilaiden keskuudessa, joten tiesin että siellä saisimme olla rauhassa. Istuuduimme penkille. Hetken aikaa tunnelma oli hieman vaivaantunut, en tiennyt mitä minun pitäisi seuraavaksi sanoa. -En ole ennen tehnyt mitään tälläistä. Tarkoitan, että en ole ennen käynyt treffeillä... sanoin tytölle. Hän katsoi minua. -Tiedän. Briiyan kasvot olivat ilmeettömät, enkä tiennyt mitä hän sillä hetkellä ajatteli. - Tiedät minusta yllättävän paljon ja minä en tiedä sinusta mitään. On kummallista, etten ole ikinä törmännyt sinuun kampuksella...

Briiya kohautti harteitaan. - En juuri liiku missään, pysyttelen vain omissa oloissani. En ole järin suosittu ihmisten keskuudessa... Ja osasyy, että tiedän sinusta niin paljon, on että huonetoverini on yksi suurimmista juorukelloista, joita tiedän. Ja huoneemme seinät ovat kuin paperia, kuulen lähes kaiken, mitä huoneessasi tapahtuu... minua nolotti valtavasti, kun mietin, mitä kaikkea Briiya on huoneestani kuullut. - Ja olen ollut kampuksella vasta kuukauden päivät... Ja jos totta puhutaan, olen yrittänyt vältellä törmäämästä sinuun siitä hetkestä, kun eka kerran näin sinut. -Miksi niin? ihmettelin. Tyttö katsoi jalkojaan. -En pitänyt siitä, millaisia tunteita minussa herätit.

- Millaisia tunteita? kysyin ja siirryin lähemmäksi häntä.

- No tiedäthän... Pelkkä näkemisesi sai perhoset lepattamaan vatsassani. Ihon kihelmöimään.

Siirryin kiinni häneen ja vedin hänet kainalooni. - Monet illat toivoin, että se olisin minä, joka vaikeroi vuoteessasi... Laskin käteni hänen reidelleen ja se sai tytön värähtämään.  Tunsin kyltymätöntä himoa häntä kohtaan ja jokainen kosketus sai sähkövirran kulkemaan ihollani. Minun oli todella vaikea hillitä itseäni ja Briiyan tiheästä hengityksestä päättelin, etten ollut ainoa.

Siirsin käteni ylemmäs hänen reidellään, joka sai hänet huokaisemaan ääneen. Briiya levitti aavistuksen verran jalkojaan ja värähti joka kerta, kun siirsin kättäni ylemmäs reidellä. Olin varma että repeän kohta liitoksistani, sillä halusin häntä niin paljon.

- Sinä herätät minussa tunteita, joita en ole ennen tuntenut. kuiskasin tytön korvaan. - Minusta tuntuu, että jos päästät minut elämääsi, joudut kestämään minua melko pitkään.

Hän avasi hieman silmiään ja katsoi minuun. - Muuta en toivoisikaan... hän huokaisi.

Briiya sulki silmänsä ja nojasi päänsä rintaani vasten ja kuiskasi: - Ole kiltti, ota minut...

Kumarruin suutelemaan häntä. Kevyt suudelma muuttui koko ajan kiihkeämmäksi ja kiihkeämmäksi. Nopealla liikkeellä sain Briiyan paidan vedettyä hänen yltään. Nostin hänet hellästi penkiltä ylös ja riisuin hänen hameensa ja sukkahousunsa. En voinut muuta kuin tuijottaa hän kaunista alastonta vartaloaan. - Olet kaunis kuin Botticellin Venuksen Syntymä... hän hymyili minulle ja istuutui hitaasti syliini. 

Kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen kun hän alkoi keinumaan sylissäni. Tuntui kuin muu maailma olisi kadonnut ympäriltämme, unohdimme tyystin että olimme yleisessä puistossa, jossa kuka tahansa saattoi meidät yllättää...

BRIIYA

- Se oli mahtavaa... huokaisin. Andre suuteli vastaukseksi kaulakuoppaani ja puki alastoman vartaloni peitoksi takkinsa. - Unohdin tyystin, että olemme puistossa. Andre naurahti. Nyökkäsin, sillä minäkin oli unohtanut sen pelottavan faktan, että kuka tahansa olisi saattanut yllättää meidät. Nousin Andren lämpimästä sylistä ja olin aikeissa pukeutua, kun Andre otti kädestäni kiinni.

- Anna minä piirrän sinun muotokuvasi. Katsoin häntä huvittuneena; luulin hänen laskevan leikkiä.

- Olet niin kaunis... hän lisäsi vielä.

Kohautin hartioitani ja riisuin hänen takkinsa. Andre otti luonnosteluvihkonsa repustaan ja istuutui eteeni. Hän tarkkaili jokaista ruumiini kohtaa tarkasti ja antoi kynän liikkua paperilla. Ilma ympärillämme oli jälleen eroottisesti latautunutta. Pelkästään hänen katseensa sai minut kiihottumaan. Andrenkin hengitys kävi raskaammaksi ja huomasin hänen vetelevän viivoja paperille koko ajan nopeammin.

- Valmis! Andre sanoi samalla kun heitti luonnoslehtiön syrjään. Hän nousi ylös ja nosti minut syliinsä. Jälleen uppouduimme vain toisiimme unohtaen kaiken muun ympärillämme...

Hello! Is it me you´re looking for? OSA 3

ANDRE

En ollut nähnyt Briiyaa useaan tuntiin. Toivoin, ettei Gittan aloittama perätön juoru olisi kantautunut hänen korviinsa. Halusin kertoa Briiyalle, että Gittan puheissa ei ole perää ja että viimeyö oli yksi parhaista ikinä. Olin ollut lukuisten tyttöjen kanssa sängyssä, mutta yksikään ei ole ollut niin kuin Briya. Hän oli tuntunut niin hauraalta allani ja se miten hän tarrasi kiinni minuun sai vieläkin aikaan väristyksiä.  

Sitten tunsin tutun tuoksun: jasmiinia. Briiya käveli ohitseni ja suuntasi tyttöjen vessaan. Huusin hänen peräänsä, mutta tyttö ei kääntänyt katsettaan ja katosi kylpyhuoneeseen.

Seisoin pienen hetken kylpyhuoneen ovella, kun päätin mennä hänen peräänsä. Tyttö säikähti, ei selvästi osannut odottaa minun seuraavan häntä. - Kuule, haluaisin puhua kanssasi. sanoin tytölle.

- Kuulin mitä juttua Gitta levittää... Se ei pidä paikkaansa, en ole missään välissä sanonut niin. Briiya katsoi poispäin, mutta tiesin että hän tiesi mistä puhuin. - Gitta on katkera... hän sanoi hiljaa.

Astuin lähemmäs häntä ja yritin koskettaa hänen olkapäätänsä, mutta hän esti minua. - En halua että ajattelet minusta pahoin. sanoin hänelle. - Viime yö... Minun ei olisi pitänyt mennä kanssasi sänkyyn. heti sanottuani nuo sanat, tajusin miltä se kuulosti. Briiya mulkaisi minua ja poistui kylpyhuoneesta. En ehtinyt selittää hänelle mitä tarkoitan. Kirosin sanavalintaani ja juoksin hänen peräänsä. Tiesin, että tämä oli sellainen tyttö, jonka oikeasti haluan viedä ulos. En halunnut päästää häntä karkuun...

BRIIYA

- ... Minun ei olisi pitänyt koskaan mennä kanssasi sänkyyn. Sanat iskivät minuun kuin tikari. Ensin hän sanoo, että Gittan jutuissa ei ole perää ja nyt hän itse sanoo, että viime yön ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Andre näytti siltä kuin aikoisi sanoa vielä jotain muutakin, mutta minä en halunnut kuulla sitä. Olin kuullut jo tarpeeksi. Kiiruhdin pois kylpyhuoneesta. Andre huusi perääni, mutta en halunnut kuunnella. Tiesin etten välty sydänsuruilta, mutta olisin mieluummin ottanut samanlaisen kohtelun kuin hänen aikaisemmat hoitonsa...

- Briiya, odota! Andre sanoi, kun saavutti minut. Hän tarttui kädestäni, käänsi minut ja suuteli. En heti tajunnut mitä tapahtuu, ja  kun ajatukseni alkoivat taas kulkea, hän vetäytyi hieman kauemmaksi minusta.

 - Tarkoitin, että minun ei olisi pitänyt hypätä sänkyyn kanssasi eilen, koska olit humalassa... Vihasin itseäni, kun minulla oli sellainen tunne että käytin sinua hyväksesi. Andre sanoi hiljaa ja suuteli minua taas.

Hukkasin ajantajuni, enkä välittänyt ympärillä olevista ihmisistä, jotka olivat vähintäänkin yhtä yllättyneitä kuin minä.

ANDRE

Lämmin aalto lipui lävitseni, kun Briiya vastasi suudelmaani. Mahassani lepatti perhosia tavalla, jota en ollut ikinä ennen tuntenut. En kiinnittänyt huomiota ympäröivään maailmaan, keskityin vaan tyttöön käsivarsillani. Palasin todellisuuteen, kun tunsin iskun takaraivossani.

Mandi repi minut irti Briiyasta ja työnsi Briiyan pois luotani. Hän kihisi raivosta. - Mitä HELVETTIÄ kuvittelet tekeväsi!! tyttö huusi. Olin ymmälläni. - Sinulla ei ole oikeutta suudella häntä! Olet MINUN! pikkuhiljaa aloin ymmärtää mistä oli kyse. Raivon tunne otti minut valtaansa ja äskeinen hyvänolon tunne oli tiessään. - En ole missään vaiheessa ollut sinun, olen sen tehnyt selväksi. Sinä itse olet toistuvasti änkenyt itsesi vuoteeseeni! yritin pitää äänenvoimakkuuteni normaalina, vaikka se oli vaikeaa. Mandilla ei ollut oikeutta käyttäytyä noin. Olen hänelle monesti sanonut, etten halua hänestä mitään. - Yleensä jos tapailee jotakuta, ei suudella muita! hän sihisi minulle. - Me emme tapaile. Pidimme hauskaa silloin tällöin, ei muuta. Mandin raivoi näytti vain yltyvän. Kuvittelin että me molemmat olimme perillä pelisäännöistä; pidetään hauskaa silloin tällöin, ilman sitoomuksia.

BRIIYA

Mandi oli raivoissaan ja Andrekin näytti suuttuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Päätin siirtyä takavasemmalle, sillä en halunnut olla mukana tuossa välienselvittelyssä. Olin seurannut heidän touhujaan sivusta jo jonkin aikaa. Olin koko ajan ollut sitä mieltä, että Mandi antaa itsestään epätoivoisen kuvan... Monena iltana hän oli väkisin ängennyt Andren huoneeseen, roikkunut hänen kannoillaan ja vaatinut huomiota.

Mandi huusi perääni "huora", kun käänsin heille selkäni. - Sinä et käännä selkääsi minulle! hän huusi ja käänsi minut tukasta repien. Sitten hän hyökkäsi päälleni. Hän hakkasi ja raapi minua ja kiskoi tukasta. Kuulin Andren karjuvan taustalla. Koko tilanne kesti vain muutamia sekunteja, mutta se tuntui ikuisuudelta. Andre repi raivoisasti rimpuilevan tytön kimpustani ja käski minun mennä yläaulaan odottamaan häntä.

- Sinä et enää IKINÄ koske Briiyaan, tai minä pidän huolta siitä, että sinut potkitaan kampukselta pois! Et edes vilkaise häneen. Ikinä! Pysyt kaukana hänestä. Meistä!

Andre Käänsi selkänsä Mandille, joka edelleen kihisi raivosta, mutta ei enää sanonut mitään. Häntuli luokseni, veti minut lähelleen ja suuteli hellästi. - Haluatko lähteä kahville? Andre kysyi ja hymyili. Nyökkäsin. Hän veti minut kainaloonsa ja piti minua lähellään, kun kävelimme ulos. Peräämme jäi katselemaan joukko hämmentyneitä oppilaita sekä yksi raivosta kihisevä Mandi...

Hello! Is it me you´re looking for? OSA 2

BRIIYA

Säpsähdin hereille; oliko se ollut unta? Katsahdus viereeni todisti että ei ollut. Tunsin pientä syyllisyyttä siitä, että olin hypännyt vuoteeseen hänen kanssaan heti.

Vaikka olin haaveillut tästä viikkokausia, silti jokin raastoi minua. Tiesin millainen Andre oli. Olinhan seurannut hänen toimiaan lähes kuukauden ajan sivusta. Niin monesti olin huoneestani kuullut, kun hän aamuisin on luvannut soittaa tytölle. Niin monesti olin nähnyt tytön itkevän kun hän ei soittanutkaan.

Unelmissani olin rakastellut hänen kanssaan tuhansia kertoja, unelmissani hän soittaisi ja haluaisi tavata uudestaan. Unelmissani hän ei ollut tunteeton naistenmies...

Nousin hiljaa ylös, en halunnut hänen heräävän ja sanovan niitä merkityksettömiä sanoja. Hiivin ovelle ja suuntasin huoneeseeni, joka sijaitsee aivan hänen huoneensa vieressä. - Oletko uusi täällä? muistelin hänen sanojaan. Mieleni oli tehnyt huutaa, että asun naapurihuoneessasi, kuinka olet saattanut olla huomaamatta minua!

Avasin huoneeni oven hiljaa, sillä en halunnut herättää kämppistäni. Ikäväkseni Gitta oli hereillä.

- Olet typerä! hän sanoi minulle. Gitta on ainoa koko kampukselta, joka puhuu minulle, mutta varmaankin vain siksi että jaamme saman huoneen.

Katsoin häntä typerästi. - Tiedän, että olet ihastunut tuohon ukrainalaiseen komistukseen, mutta en olisi ikinä uskonut että SINÄ hyppäät hänen sänkyynsä. Gittan äänessä oli katkeruutta.

- Kuvitteletko että hän soittaa sinulle? Hän ei soita kenellekkään. Ja sinä tiedät sen!

Tiesin että Gitta oli viime vuonna päätynyt hänen vuoteeseensa ja odottanut treffikutsua kolme viikkoa. Nyt hän purki kaiken katkeruuden minuun. - Mandi on ainoa joka on hänen sänkyynsä päässyt useammin kuin kerran. Sinunlaisella kiltillä tytöllä ei ole mitään mahdollisuutta häneen! Kuvittelin että olet fiksu! Gitta tuhahti vielä suuntaani ja poistui huoneesta. Silmiäni kirveli. Tiesin hänen olevan oikeassa. Silti jostain syystä ihastuin häneen palavammin. Hän oli huomannut minut, siinä missä muut eivät vilkaisseetkaan minua...

Puin ylleni ja suuntasin kylpyhuoneeseen. Pesin kasvoni, jotka olivat kyyneleiden tuhrimat. En aikonut enää itkeä. Tiesin millainen hän on. Toistelin näitä lauseita päässäni kuin mantraa. Silti salaa toivoin, että hän huomaisi minut jatkossakin, eikä kohtelisi minua niinkuin muita hoitojaan...

Ruokasalissa oli ruuhkaa, niinkuin aina bileiden jälkeen. Suunnistin keittiöön valmistamaan itselleni ruokaa. Kukaan ei onneksi kiinnittänyt minuun huomiota, ehkä Gitta ei vielä ehtinyt juoramaan tietojaan.

Havahduin ajatuksistani, kun joku tuli keittiöön. Se oli Andre. Hän vilkaisi nopeasti minuun päin ja käänsi katseensa. Tunsin silmieni polttelevan. En itke. En anna hänelle sitä iloa, että nyyhkyttäisin hänen läsnäollessaan.

ANDRE

Heräsin vuoteestani yksin. Tyttö oli kadonnut vierestäni. Tunsin valtavan huonoa omaatuntoa. En olisi halunnut hypätä hänen kanssaan vuoteeseen. Hän vaikutti niin viattomalta ja kokemattomalta... En tiennyt edes hänen nimeään! Jestas, hän varmaan pitää minua täydellisenä mulkkuna.

Puin aamutakin ylleni ja suuntasin keittiöön. Siinä hän oli. Hän käänsi katseensa minuun. Hän näytti surulliselta. Tervehdi häntä, hymyile, mene hänen luokseen, huusi järkeni. Käänsin kuitenkin katseeni nopeasti pois. Olin hämilläni, sillä tyttö herättää minussa tunteita, joita en ole ennen tuntenut.
Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja poistuin ruokasaliin. Olisin halunnut mennä hänen luokseen, halata häntä. - Vihdoinkin sait kaadettua neitsyen sänkyysi, kuulin Gittan sanovan perääni, kun kävelin hänen ohitseen. Katsoin häntä ihmeissäni. - Mistä sinä puhut?

- Hah! Briiyasta tietenkin. Tyttö, joka on ollut korviaan myöten ihastunut sinuun siitä asti kun näki sinut... Olin hämilläni.

-Ihastunut...? Gitta naurahti häijysti.

- Sinä olet tunteeton mulkku, ja tein sen selväksi myös Briiyalle. Surullista vain, että hän ehti jo hyppäämään kanssasi sänkyyn, joten sydänsuruilta hän ei tule välttymään. Olen vain ymmälläni, että sinä edes viitsit raahata vuoteeseesi tuollaisen tytön.

Havaitsin Gittan äänessä katkeruutta. Olen joskus loukannut häntäkin. Sanoin vieväni hänet treffeille, enkä koskaan ottanut yhteyttä. - Mitä tarkoitat "tuollaisella"? kysyin ja esitin välinpitämätöntä. - Tuollaisen... Hiljaisen, joka ei tyrkytä itseään sinulle. Sellaiset särkyvät helpoiten. Gitta naurahti jälleen. En tiedä oliko hän tyytyväinen ajatuksesta, että Briiyaan sattuu vai yrittikö hän puolustaa häntä.

Käänsin selkäni Gittalle. Tiesin että hän on oikeassa. Yleensä en päädy vuoteeseen "seinäkukkasen" kanssa, vaan juuri sen tytön kanssa, joka on koko kampuksen miesten märkä uni. - Hei, komistus. Huomasin seisovani Mandin vieressä. Helvetti, tämä tästä vielä puuttuu...

BRIIYA

Menetin ruokahaluni, joten laitoin valmiin salaattiannoksen takaisin jääkaappiin. Yiritn poistua ruokailutiloista huomaamatta. Sydäntäni raapaisi, kun näin Andren juttelevan Mandin kanssa. Mandi hihitteli ja kosketti ohimennen miehen käsivartta. En kuullut mistä he puhuivat, mutta Mandin elekieli ei jättänyt paljoa arvailujen varaan.

Olin niin ajatuksissani, etten huomannut Gittaa, joka kiilasi eteeni. - Minähän sanoin. Mandi on ainoa, joka on päässyt hänen vuoteeseensa useammin kuin kerran ja ainoa, joka tuolta lurjukselta saa huomiota. Gitta sanoi hiljaa. - Ja juuri äsken, ennen kuin sinä tulit huoneeseen, Andre sanoi, että olit surkein pano ikinä. Gitta lisäsi.

Kiersin Gittan ja juoksin ylös. En halunnut itkeä heidän nähden.

Kokoa itsesi, yksikään mies ei ole kyyneleidesi arvoinen, hoin itselleni. Yritin olla ajattelamtta Andrea, mutta hänen matala, seksikäs äänensä, myskinen tuoksunsa ja hellät kosketukset eivät ottaneet poistuakseen mielestäni. Mielessäni kummitteli myös Gittan sanat: Andre sanoi, että olet surkein pano ikinä. Surkein pano... Pano? Olenko minä pelkkä pano? Nojasin otsani peiliin ja suljin silmäni. En voinut estää kyyneleitä valumasta.

Mietin, miksi ihastun aina "pahoihin poikiin". Ensirakkauteni oli samanlainen, sillä poikkeuksella ettei ihastukseni kohde ikinä huomannut minua. Nyt toivon, ettei Andrekaan olisi ikinä huomannut...

Hello! Is it me you´re looking for? - OSA 1

ANDRE

Olin kurkkuani myöten täynnä näitä kampusbileitä. Jokailta samat naamat ja sama kaava: useita mukillisia boolia, juomapelejä, kokon sytytystä, flirttailua, ja aamulla heräät tytön vierestä, joka on valmis viettämään loppuelämänsä kanssasi. Vaikka yhdenillanjutut ovatkin olleet aina mun juttuni, niin viimeaikoina ahdistus on alkanut kalvamaan sisintäni. Osasyynä on toki se, että yhdenillanjuttuni on muuttunut ns. vakipanoksi. Ei sillä etteikö Mandi olisi upea ilmestys, mutta en ole missään vaiheessa sitoutunut mihinkään sen vakavampaan. On myös hyvin raastavaa nähdä kampuksella tyttöjä joiden kanssa olen ollut. Niin monelle olen luvannut soittaa ja viedä kahville ja niin monta sydäntä olen särkenyt... Olisi ehkä aika ryhdistäytyä ja lopettaa naissekoilut...

Olin juuri aikeissa suunnata huoneeseeni, kun silmiini osui tämä mystinen tumma kaunotar, jonka olin muutamaan otteeseen nähnyt asuntolassa. En ollut ennen nähnyt häntä bileissä, joten oletin että hän viihtyisi enemmän omissa oloissaan.

Hän kyllä näytti eksyneeltä ja pelokkaalta; kuin jänis ajovaloissa. Tiedän, että juuri olin päättänyt lopettaa naisseikkailut, mutta tämä tapaus oli niin mielenkiintoinen (puhumattakaan siitä miten kuuma hän on), etten saattanut tilaisuuden mennä sivusuun.

Istahdin tytön viereen sohvalle ja hymyilin hänelle. Hän säpsähti, kohotti kulmiaan ja hymyili ujosti takaisin. - Oletko uusi täällä? En ole ennen nähnyt sinua. valehtelin. - Aloitin opinnot kuukausi sitten, en ole ennen viihtynyt näissä bileissä... tytön ääni oli käheä ja siinä oli hieno intialainen aksentti. - Tulet huomaamaan, ettet ole menettänyt mitään. Jos olet nähnyt yhdet bileet, olet nähnyt ne kaikki. naurahdin.

  Tyttö katsoi minua hämillään, ilmeisesti hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.

- Tarkoitan vain, että nämä juhlallisuudet ovat melko yllätyksettömiä, jokailta samat naamat, samat pelit... Tyttö hymyili ja käänsi katseensa humalaisiin urheilijapoikiin jotka pörräsivät booliastian kimpussa ja huutosakkilaisiin, jotka yrittivät kaikinkeinoin kääntää poikien huomion itseensä.

Hän näytti haikealta katsellessaan ympärilleen. - Noh, haluatko pelata "mehupingistä"? kysyin häneltä. Hän katsoi minua hämillään. - Se on helppoa. Tule, näytän sinulle miten sitä pelataan.

 Otin tyttöä kädestä kiinni ja vein pingispöydän luo. Huikkasin ystäväni pelaamaan ensimmäisen kierroksen kanssani, jotta tyttö pääsisi jyvälle pelistä. - Näetkö; yksinkertaista. Yritämme osua toistemme mukeihin, ja jokaisesta onnistuneesta heitosta, vastustaja joutuu juomaan.

Tyttö näytti epäilevältä, mutta meni kuitenkin vastustajan paikalle, kun ystäväni poistui.

 Tyttö humaltui todella nopeasti. Hän olisi halunnut pelata vielä kolmannenkin pelin, mutta minä kieltäydyin. Ilmeisesti tyttö ei ole ennen juuri alkoholia juonut, joten en halunnut että hänen ensihumalansa olisi ikävä kokemus.

 Mietin seuraavaa siirtoani. Tämä tyttö ei ollut kuten muut tuntemani tytöt. Hän vaikutti kovin viattomalta, aivan kun hänellä ei olisi mitään hajua, miten kieroja ihmiset voivat olla.

Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, olisin jo ensimmäisen pelierän jälkeen uskaltautunut suutelemaan. Yhtäkkiä hän horjahti minua vasten. Haistoin hänen hiuksissaan jasmiinin tuoksun.

- Haluatko siirtyä yläkertaan...? huomasin kuiskaavani hänen korvaansa. Tyttö nyökkäsi.

 Kaadoin tytön sängylle ja suutelin häntä. Hän vastasi kiihkeästi suudelmaani. Riisuin hänen vaatteensa, enkä saattanut olla ihastelematta hänen kaunista kuparin väristä ihoaan.

Tunsin omatuntoni kalvavan. En halunnut kohdella tätä tyttöä niinkuin aikaisempia yhdenillanjuttujani. En halunnut että hän olisi yksi niistä monista, joiden sydämen särjen. Nousin istumaan hänen viereensä ja olin juuri avaamassa suutani sanoakseni jotain, kun hän kietoi kätensä kaulaani ja suuteli kaulaani. Hänen alaston vartalonsa painui minua vasten ja suorastaan huumaannuin hänen tuoksustaan. Kaadoin hänet takaisin vuoteelle ja rakastelin hänen kanssaan. Samaan aikaan omatuntoni huusi: - Olet kusipää! Kusipäiden kuningas...

Hello, is it me you´re looking for? PROLOGI

Briiya Kapur 20 vuotta, Monte Vistan pormestarin tytär.

Briiya pääsi Monte Vistan yliopistoon opiskelemaan. Hän valitsi isänsä vastusteluista huolimatta pääaineekseen kuvataiteen. "Työttömien, yhteiskunnan loisien haihattelua tuo taide" oli Briiyan isä tuhahtanut tytön valinnalle.

"Tyttö muuttaa likaiseen asuntolaan rastatukkaisten hippien kanssa! Voitko käsittää, MINUN tyttäreni, asuntolassa!!" Briiyan isä saarnasi vaimolleen tyttärensä valinnoista. "En ymmärrä miksei hän voi asua yksityisasunnossamme, jonka omistan kampuksella! Taivas, minähän omistan puolet kampuksen rakennuksista! Miksi minä haluaisin tyttäreni rahvaan seuraan!"

Briiya oli käynyt pitkän keskustelun isänsä kanssa yliopistoon menemisestä. Isä olisi halunnut tyttären opsikelemaan poltiikkaa, jotta aikanaan voisi jatkaan hänen jalanjäljissään. Briiya lupasi suorittaa kuvataiteen ohella muutaman viestinnän kurssin, niin isä oli tyytyväinen ja Briiyan lukukausimaksut oli turvattu.

Pormestarin tyttärenä Briiya oli elänyt varsin helppoa elämää. Häneltä ei ollut ikinä puuttunut mitään... paitsi aidot ystävät. Hänen "ystävänsä" ovat kaikki olleet pilalle hemmoteltuja pinnallisia nirpanokkia. Hän toivoo, että yliopisto toisi myös uusia ystäviä hänen elämäänsä...

Pettymyksekseen Briiyä sai huomata odotustensa olleen liian korkealla. Muut opiskelijat olivat kerääntyneet omiin sosiaalisiin porukoihinsa, joihin oli todella vaikea päästä sisään. Suurin osa Briiyan kurssitovereista ei edes huomannut tyttöä, jotkut tuhahtelivat hänen suuntaansa "lellitty pikku prinsessa" ja loivat halveksivia katseita.

Briiya tiesi, että hän saisi rahalla ympärilleen "ystäviä", mutta hän ei enää kestänyt sellaisten pinnallisten ihmisten seuraa. Hän halusi todellisia ystäviä, jotka pitäisivät hänestä hänen itsensä, ei rahojen, vuoksi.

Briiyan asuntolassa järjestettiin usein bileitä. Yleensä Briiya oli vetäytynyt omaan huoneeseensa jo alkuillasta, sillä hän ei halunnut seurata sivusta, kun toiset pitivät hauskaa.

Tämä ilta oli kuitenkin poikkeus; Briiya päätti osallistua juhliin, juoda lasillisen boolia ja yrittää tutustua ihmisiin...

Boheemi puutalo

Halusin pitkästä aikaa rakentaa jotain perinteisempää, tälläisen perussuomalaisen puutalon. Talo on pienehkö kahden makuuhuoneen ja kahden vessan talo. Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän ahtaista taloista, kun liian avarista.

Taloa asustaa vastikään eronnut kirjailijan alku, India Daisy, sekä hänen taaperoikäinen tyttärensä, Bloom. Indian maailma kääntyi nurin, kun hänen elämänsä rakkaus eräs ilta vain ilmoitti jättävänsä naisen. Mies oli viettänyt kaksoiselmää ja hänellä oli kaupungin laidalla toinen perhe. Uutinen musersi Indian, sillä pariskunta oli elänyt vuosia yhdessä onnellisena, kuin vastarakastuneet. Ehkä jossain vlissä julkaisen koko tarinan. (minulla on pakkomielle aina keksiä simeilleni tarina ja menneisyys, se tekee pelaamisestakin paljon mielekkäämpää)

Talon Julkisivu ja tuulikaappi:

Eteinen/aula, keittiö sekä olohuone:

Yläkerran toinen makuuhuone, Indian huone:

Yläkerrasta löytyy myös lastenhuone, mutta sen sisustus ei ole valmis, koska vihaan sisustaa taaperon huonetta. :D Lisäkis talon kahdesta kylppäristä en ottanut kuvia, koska niidenkin sisustus on melko tylsä.

Maalaistalo Monte Vistassa

Aikaisemmin esittelemäni mustalaisleirin asukkaat Athalia ja Chavi päättivät pakata tavarnasa ja muuttaa pois vastanaineen pariskunnan nurkista. Chavi on kerännyt melkoisen omaisuuden rikollisella tavalla ja Athalia on onnistunut myymään joitan valokuviaan, joten naisilla oli yhdessä varaa ostaa oma talo. Molemmat olisivat halunneet asunnon keskustasta, mutta nähtyään tämän talon, he rakastuivat siihen. Edes sijainti ei haitannut naisia, onpahan nyt omaa rauhaa. Talo sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta.

Talon julkisivua:

Kiinteistövälittäjän mukaan talo on lähes sata vuotta vanha, vain kertaalleen remontoitu vanha maalaistalo. Tontti ei ole kovin suuri, mutta entinen asukas omisti muutaman hevosen, jotaka laidunsivat talon vieressä olevalla niityllä.

Athaliaa erityisesti kiehtoi talon pihalla oleva oleskelutila. Nuori nainen on aina viihtynyt ulkosalla ennemmin kuin sisätiloissa.

Ulko-ovesta sisääntullessa ensimmäisenä vastassa on iso eteinen. Eteinen oli sen verran tilava, että Athalia sai sinne sijoitettua oman pienen taiteilijanurkkauksensa...

 Eteisestä menee ovet talon muihin huoneisiin. Oven oikealla puolella on ovi vessaan sekä olohuoneeseen...

... Ja vasemmalla puolen ovet keittiöön ja makuuhuoneeseen.

Talossa on vain yksi kylpyhuone, mutta se on melkoisen suuri näinkin pieneen asuntoon. Naiset saivat sinne hyvin mahtumaan kaiken tarpeellisen, jopa pyykkikoneen. Vessa, kuten koko muukin asunto, on sisustettu värikkäästi. Molemmat tytöt rakastavat boheemia mustalaistyyliä.

Boheemi sisustus jatkuu olohuoneessa. Televisiota kumpikaan naisista ei halunnut, joten isot kirjahyllyt ja lukuisat kirjat korvaavat puuttuvan television. Huoneen keskipisteenä toimii vanha takka.

Keittiössäkään ei ole säästelty värejä. Kumpikaan naisista ei voi sietää modernia, väritöntä tyyliä, jonka vuoksi he ovatkin käyttäneet rohkeasti voimakkaita värejä.

Talossa on vain yksi pieni makuuhuone, jonne naiset eivät halunneet tuoda mitään turhaa. Makuuhuone on vain nukkumista varten, siellä ei kuluteta aikaa.

Seuraavassa postauksessa kerron hieman miten kahden naisen, jotka eivät juurikaan tule toimeen (lähinnä Chavin inhottavan luonteen vuoksi) keskenään. Lisäksi talo on saanut yhden uuden asukkaan...